Päivitetty 13.09.2010

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

Henriika Kandolin

Torpan tytön tarina 1800-luvun Perttelissä

Artikkeli on julkaistu myös jäsentiedotteessa 2/2005. Kirjoittaja Maija Vainio.

Perttelin Haalin kylässä asunut Henriika Mikkelintytär liittyi sukuuni avioliiton kautta: hänen appiukkonsa Elias Mikonpoika Heinähuhta oli isoisäni isoisän veli. Muitakin kaukaisia sukulaisiani vilahtelee tässä kertomuksessa. Henriikaan liittyneet asiakirjat ovat muutenkin mielenkiintoisia, sillä ne kertovat jotakin siitä, millaista oli elämä 150 vuotta sitten. Näin kulki Henriikan elämä kehdosta hautaan: 

Kasteesta konfirmaatioon 

Henriika Mikkelintytär kastettiin kahden päivän ikäisenä Orivedellä kesäkuun 25. päivänä 1835. Kasteen toimitti kappalainen Jaakko Salovius ja kummeina olivat Alasen talon isäntä, emäntä ja poika sekä Ylisen talon tytär Borgerlan kylästä. Henriikan vanhemmat, Alasen Lintuniemen torppari Mikkel Juhonpoika Kandolin (s.1802) ja hänen vaimonsa Heta Juhontytär (s.1806) olivat syntyneet Längelmäellä ja aloittaneet siellä yhteisen elämänsä marraskuussa 1827. He asuivat aluksi Mikkelin kotitorpassa Ristijärven Heikkilän Kantolassa, jossa he saivat v. 1828 esikoisen Kaarle Wilhelmin. Vuonna 1831 perhe muutti Orivedelle, sitten Yläneelle ja edelleen Pertteliin heinäkuussa 1838. Haalin kylästä he löysivät oman paikkansa, Kullan torpan, johon asettuivat asumaan. 

Haalin kartanon omisti vuosina 1835 - 1862 varatuomari Casimir Baer. Kartanolla oli yli 20 torppaa, joista Kulla oli uusimpia, vasta runsaan 10 vuoden ikäinen. Torpparin paikka siinä vapautui, kun edellinen isäntä Fredrik Andström sairastui vakavasti keuhkotautiin, johon sitten alkutalvesta 1839 menehtyikin. Asukkaita Haalin kylässä oli noin 150. Yhteistä kaikille oli ainakin jatkuva aherrus torpissa ja kartanon taksvärkkityömailla. 

Kandolinien perhe kasvoi. Heta syntyi heti muuttovuonna 1838, Juho Kustaa v. 1841, Serafia v. 1843 ja Elias v. 1847. Minkäänlaista koulua ei Perttelissä siihen aikaan ollut, vaan lukutaidon opetus oli vanhempien varassa. Rippikoulun Henriika aloitti syksyllä 1849 täytettyään 14 vuotta. Seuraavana juhannuksena
kappalainen Kustaa Randelin konfirmoi hänet Perttelin kirkossa yhdessä 63 muun nuoren kanssa. Henriika menestyi opinnoissa hyvin, koskapa sai palkkioksi Uuden Testamentin. 

Isoveli Kaarle lähti kotoa ensimmäisenä. Hän avioitui tammikuussa 1855 Haalin Vähä-Pyysmäen torpparin tyttären Kustaava Karoliina Jonaksentytär Strömvikin (s. 1828) kanssa, ja muutti rengiksi Kuusjoen Kanungille Juvankosken eli Haaran taloon, jonka appiukko Jonas Strömvik omisti. 

Häistä hautajaisiin

Henriika vihittiin avioliittoon sunnuntaina helmikuun 8. päivänä 1857 hänen ollessaan 21-vuotias. Sulhanen oli melkein naapurista, Heinähuhdan torpan esikoispoika Kustaa Adolf Eliaksenpoika Helenius. Heinähuhta oli siirtynyt isältä pojalle jo neljän sukupolven ajan, kun Kustaan isä Elias Mikonpoika (s. 1804) siellä isännöi 1840-luvulta lähtien. Eliaksen vaimo Eeva Kaisa Erkintytär Meller (s. 1807) oli uudistilallisen tytär Kuusjoen Pappilasta. Lapsia heillä oli kolme: Kustaa (s. 1835), Elias Wilhem (s. 1837) ja kuopuksena tytär Wilhelmiina (s. 1840). 

Isä Mikkeli ja ylkä Kustaa sopivat kuulutuksista marraskuussa 1856 Perttelin silloisen kappalaisen Antero Wareliuksen kanssa. Kuulutussetelissä kerrotaan, että sulhasella ja morsiamella oli kristinopista riittävät tiedot, että he nauttivat Armonvälineitä säännöllisesti, olivat rehellisiä ja käytökseltään moitteettomia sekä vapaita menemään avioliittoon. Häitä oli varmaankin tarkoitus viettää vuodenvaihteen pyhinä. Niitä jouduttiin kuitenkin siirtämään, kun morsiamen äiti Heta sairastui, kuoli jouluaattona ja haudattiin tammikuun 4. päivänä. 

Nuoripari vihittiin kotona, kuten silloin näytti olleen tapana, Henriika kruunun kera kuten useimmat morsiamet. Antero Warelius toimitti vihkimisen ja Henriika ja Kustaa lupasivat rakastaa toisiaan myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Kun häät oli vietetty, Henriika pakkasi vaatteensa ja muut tavaransa. Mukaan otettiin kapioarkun lisäksi rukki ja tuoli, ja niin muutti Henriika Heinähuhtaan miniäksi. 

Nuorten onni ei kauan kestänyt. Henriika sairastui vakavasti ja kuoli lauantaina 21. maaliskuuta. Kuolinsyyksi on merkitty tyyfus. Talvisesta ajankohdasta päätellen sairaus on todennäköisesti ollut vaatetäiden levittämää pilkkukuumetta, joka on yksi lavantaudin muoto. Tartunnan Henriika näyttää saaneen kotoaan
Kullalta. Isoveli Kaarle oli kuollut samaan sairauteen maaliskuun 6. päivänä ja nuorempi veli Juho Kustaa 16. päivänä. Huhtikuun 16. päivänä kuoli vielä pikkusisko Serafia. Tyyfukseen kuoli Perttelissä 1857 Kullan lasten lisäksi vain helmikuussa menehtynyt torpan poika Raatalasta 

Sairauden aiheuttajaa ja sen leviämistapaa ei silloin vielä tunnettu. Pilkkukuume alkoi noin 10 päivän kuluttua tartunnan saamisesta äkillisesti korkealla kuumeella ja kovilla pää-, selkä- ja lihassäryillä. Sekavuus, väsymys ja veriset oksennukset ja ulosteet kuuluivat oireisiin samoin kuin noin viiden päivän jälkeen ilmestyvä punaläikkäinen ihottuma. Sairastuneista 10-40 % kuoli vajaan kahden viikon sisällä. Viikon kuluttua kuolemasta Henriika haudattiin. Appiukko Elias Heinähuhta maksoi hautauskulut eli multarahat, paarivaatteen lainan sekä hautauskellojen soiton. Ehkäpä kappalainen Warelius löysi osuvat sanat saattoväelle, olihan hän kirjoittanut pienen kirjasenkin "Peijais-puheita eli kristillisiä muistutteita murhewäelle lohdutukseksi, kehoitukseksi ja varoitukseksi", jota myytiin 20 kopeekalla. 

Perunkirjoituksesta perinnönjakoon

Hautajaisten jälkeen pidettiin perunkirjoitus kuten laki määräsi, ja Henriika-vainajan omaisuus listattiin ja arvioitiin. Huhtikuisena keskiviikkona perunkirjoituksen jälkeen pidettiin Heinähuhdan pihalla (Jatkoa sivulta 21) huutokauppa, jossa Henriikalta jääneet tavarat myytiin. Paikalle kerääntyi torppareita, muonamiehiä, renkejä ja piikoja perheineen Haalin kylästä ja kartanosta sekä Kiikalan puolelta Rekijoelta ja Revältä. Perttelin silloinen suntio Juha Lindholm kirjoitti huutokaupasta selvityksen ("protokolla"). 

Alla Henriikan omaisuuden huutokaupasta v. 1857 laadittu "protokolla". 

protokolla

Ja elämä jatkui.

Torppari Mikkel Kandolin vihittiin toiseen avioliittoon helmikuussa 1858 Kiikalan Satakosken Leikilän tyttären Vilhelmiina Karoliina Matintyttären (s. 1831) kanssa. Uudesta avioliitosta syntyi neljä lasta. Kustaa Eliaksenpoika Helenius avioitui uudestaan tammikuussa 1860. Vaimo oli Henriikan velivainajan leski Kustaava Jonaksentytär Strömvik. He isännöivät Kuusjoen Kanungin Haaran taloa Kustaa Heleniuksen kuolemaan v:een 1892 asti. Heidän kahdeksasta lapsestaan kolme eli aikuiseksi. Heta Mikkelintytär Kandolin meni naimisiin kiikalalaisen Gabriel Wilhelm Lindenin (s.1836) kanssa. He olivat torppareina Haalin Revän Takalassa ja saivat kuusi lasta. Elias Mikkelinpoika Kandolin viljeli myöhemmin Haalin Dahlbyn torppaa Kuusjoen Kuttilasta olevan vaimonsa Anna Kaisa Efraimintytär Koiviston (s. 1843) ja viiden lapsensa kanssa. 

Heinähuhdan lapsista Vilhelmiina avioitui Someron Häntälän Yli-Unkilan Ruismaan torpan pojan Antti Juhonpojan (s. 1841) kanssa. He asuivat Ruismaassa ja saivat yhdeksän lasta. Elias Eliaanpoika Heinähuhta eli perheettömänä vapaana työmiehenä Haalin kylässä. Kullalla vaihtui torpparisuku Mikkel Kandolinin jälkeen ja Heinähuhdassa Elias Mikonpojan jälkeen. 

Aikanaan sitten perintö jaettiin: 

perunkirja

Lähteet
Oja, Aulis: Perttelin historia. Salo 1958.
Längelmäveden seudun historia II: Längelmäen historia II. Hämeenlinna 1954.
Längelmäveden seudun historia II: Oriveden historia II. Hämeenlinna 1954.
Forsius, Arno: Tyyfuksen eri lajit. Verkkodokumentti: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tyyfus.html.
Uusi kirja. Sanomia Turusta N:o 32 1861. Verkkodokumentti: http://digi.lib.helsinki.fi/digi/aurora/.
Perttelin, Längelmäen, Oriveden, Kiikalan, Someron, Yläneen ym. kirkonarkistot.
 

Kirjoituksen tekijään voi ottaa yhteyttä sähköpostitse os. maija.vainio[e]kolumbus.fi . 

Maija Vainio 

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevätretki Vesilahteen 13.5.2017. Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy: Marjatta Ticklén Lue lisää ...

Maakirja kertoo tilan historiasta Lue lisää ...

DNA-tulosten viidakossa koettua Lue lisää ...

DNA-tulosten jakaminen toiseen tietokantaan – GENIn sukupuista apua DNA-osumien selvittelyyn Lue lisää ...

Kokemuksia geneettisestä sukututkimuksesta Lue lisää ...

DNA-testaukset - näin pääset alkuun Lue lisää ...

Albrecht Johan Orbinski I ja II – isä ja poika, amtman ja veronvuokraaja Kannaksella Lue lisää ...

Dahlgrénit 1900-luvun alun uutisissa Lue lisää ...

Kirjallisuutta ja linkkejä genetiikan ja geneettisen sukututkimuksen opiskeluun Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi