Päivitetty 12.02.2016

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

Esipolvikaavioista juhlajulkaisu

Artikkeli on julkaistu myös jäsentiedotteessa 1/2010.

 

Salon Seudun Sukututkijat ry täyttää 25 vuotta vuonna 2010. Yhdistys juhlistaa merkkivuottaan jäsenten esipolvikaavioista painatettavalla julkaisulla. Hallitus toivoo runsasta osallistumista julkaisutalkoisiin! Tavoitteena on kerätä jäsenten omien isovanhempien esipolvia viiden sukupolven kaavioina. Jokainen voi antaa neljä A4-kokoista kaaviota ja halutessaan myös puolison isovanhempien neljä kaaviota. Nyt on aika ryhtyä täydentämään ja viimeistelemään esivanhempien tietoja. Ohessa on ohjeita esipolvikaavioiden tietojen esittämiseksi. Ne ovat suosituksia, jotka noudattelevat Suomen Sukututkimusseuran ja Sirkka Paikkalan julkaisemia ohjeita, mutta eivät määräyksiä, joita olisi pakko noudattaa.

Yhdistyksemme osallistuu 5. - 7.3.2010 Turussa pidettäville 33. Valtakunnallisille Sukututkimuspäiville, ja näyttelyosastollamme on tarkoitus esitellä esipolvikaavioista painatettavaa suppeaa näytekappaletta. Siihen tarkoitetut kaaviot tulisi toimittaa Riitta Tuomelle tai Kaija Salmiselle 15.2.2010 mennessä joko sähköisessä muodossa tai paperitulosteina. Yhteystiedot löytyvät jäsentiedotteen sisäkannesta, s. 2. varsinainen juhlakokoelma painatetaan syyskuussa 2010, ja siihen tarkoitettujen esipolvikaavioiden eräpäivä on 31.5.2010.

Aiheeseen palataan tulevissa kuukausikokouksissa tarkemmin. Jos asiassa on kysyttävää, voitte ottaa yhteyttä puheenjohtaja Harri Lintulaan, Riitta Tuomeen tai Kaija Salmiseen.

Esipolvikaavioiden laadintaohjeita

Kokoelmasta on tarkoitus saada mahdollisimman yhtenäinen julkaisu, minkä vuoksi seuraavassa esitetään muutamia ohjeita. Ne tosin ovat vain suosituksia. Jos esitystapa omassa sukututkimusohjelmassa on toisenlainen, ei ole tarkoitus, että koko tutkimus menisi uusiksi suositusten vuoksi. Tärkeintä on se, että nimet, paikkakunnat, ammatit ym. on esitetty esipolvikaavioissa mahdollisimman yhtenäisellä tavalla. Ohjeiden vuoksi ei myöskään kannata olla osallistumatta tähän esipolvikaavioprojektiin. Kaikki rohkeasti mukaan, niin että saamme edustavan julkaisun 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!

Esipolvikaavioiden määrä

Esipolvikaavioiden lähtöhenkilöitä ovat jäsenen neljä isovanhempaa (isänisä, isänäiti, äidinisä ja äidinäiti), joista jokaisesta tulostetaan viiden sukupolven kaavio A4-koossa, kussakin 31 henkeä. Myös puolison neljän isovanhemman esipolvikaaviot voidaan tulostaa. Jokainen voi siis lähettää joko 4 tai 8 esipolvikaaviota.

Henkilöistä esitettävät tiedot

Kullakin esivanhemmalla tulisi olla etu- ja sukunimi ja/tai patronyymi, ammatti, syntymä- ja kuolinaika ja –paikka sekä vihkiaika ja -paikka. Tosin jotkut sukututkimusohjelmat eivät tulosta 5. sukupolven kaikkia tietoja tilanpuutteen vuoksi.

Esipolvikaavioiden tulisi olla mahdollisimman täydellisiä. Henkilöitä voi puuttua, jos tietoja ei ole löytynyt normaalein sukututkimusmenetelmin, ei siis vain siksi, että niitä ei ole ehditty etsiä. Aviottomat lapset jäävät useimmiten ilman isänpuoleista sukua (ks. esipolvikaavio jäsentiedotteen s. 14 - 15).

Etu- ja sukunimien sekä patronyymien esitystapa

Suositeltavaa olisi esittää suomenkielisten alueiden talonpoikaiset nimet normalisoiduissa muodoissa, ts. kirkonkirjojen ruotsinkielisistä etunimistä käytetään suomenkielisiä vastineita. Esim. nimi Johan esitetään muodossa Juho, Juha, Jussi, Juhani tai (idässä usein) Juhana. Nimien normalisoinnista on lisätietoa esim. artikkelissa Paikkala, Sirkka : Etunimet sukututkimuksessa (www-osoite lähdeluettelossa).

Paikkakunnalla käytettyjä nimivaihtoehtoja löytyy esim. paikallishistoriaa käsittelevistä kirjoista. Jos normalisoitua muotoa ei ole olemassa, käytetään alkuperäistä kastenimeä, esim. Hesekiel.

Suomenkielisillä alueilla myös patronyymit tulisi esittää suomeksi, esim. Andersson muodossa Antinpoika, Henriksdotter muodossa Heikintytär tai Henrikintytär ja latinalainen Jacobi muodossa Jaakonpoika tai –tytär. Länsisuomalaisen talollisen patronyymin lisänä voi halutessaan käyttää talon nimeä sukunimen tapaan.

Itä-Suomen sukunimet ovat kirkonkirjoissa usein nykyisestä poikkeavassa kirjoitusasussa, esim. Mustoin, joka esitetään muodossa Mustonen. Naisilla oli –tar tai –tär –päätteinen nimi, ja esim. Hillutar esitetään muodossa Hiltunen. Normaalistaminen ei koske ruotsinkielisiä esivanhempia eikä säätyläisiä, upseereita, virkamiehiä tms., jotka käyttivät yleensä ruotsinkielistä nimeä, vaikka olisivat alunperin suomenkielisiä.

Talonpoikaisnaisilla oli kirkonkirjoissa ennen 1900-luvun alkua yleensä joko patronyymi tai isänsä sukunimi, vanhimpina aikoina pelkkä etunimi. Puolison sukunimen käyttöönotto yleistyi vasta 1800-luvun lopulla, Länsi-Suomessa osin jo aikaisemminkin. Säätyläisnaiset saattoivat käyttää miehensä sukunimeä jo 1600 – 1700-luvuilla. Esipolvikaavioissa patronyymin tai isän sukunimen ilmoittaminen riittää, mutta lisäksi voidaan ilmoittaa myös avionimi.

Paikannimien esitystapa

Syntymä- ja kuolinpaikat olisi suotavaa esittää johdonmukaisesti suurimmasta pienimpään eli järjestyksessä pitäjä, kylä, kantatila, torppa, esim. Mellilä, Isoperä, Viuko, Koskela. Myös paikannimet olisi syytä muuttaa nykykielen mukaiseen asuun suomenkielisellä alueella. Esim. Skradarla kirjoitetaan mieluiten muodossa Raatala (tai edes Kraatarla). Sekalaista esitystapaa (välillä ruotsia, välillä suomea) on syytä välttää, ja sama kylä, talo tms. tulisi esittää aina samassa kirjoitusasussa.

Pitäjä, kylä, talo ja torppa voidaan erottaa pilkulla toisistaan tai kirjoittaa peräkkäin ilman välimerkkiä. Tässäkin tulee noudattaa yhtenäistä esitystapaa: aina pilkku nimien väliin tai sitten ei koskaan.

Miksi näin?

Nimien normaalistaminen on yleinen käytäntö historiantutkimuksessa, ja sitä tapaa selostaa myös nimitutkimuksen grand old lady Sirkka Paikkala alla mainituissa artikkeleissaan. Tästä syystä Salon Seudun Sukututkijat ry suosittelee (mutta ei siis vaadi käyttämään) nimien normaalistamista myös omille jäsenilleen, vaikka tiedetään, että moni haluaa ehdottomasti käyttää kastettujen luetteloissa olevia ruotsinkielisiä nimiä. Jos esipolvikaavion tila sallii, mikään ei estä ilmoittamasta kaikkia mahdollisia nimivariaatioita, esim. Pietari (Peter) Yrjönpoika (Jöransson, Georgsson) Mansikka (Mansicka, Mansika). Keskiaukeaman esipolvikaaviossa etunimiä ei ole normaalistettu, mutta patronyymien -son ja -dotter -päätteet ovat suomeksi suositusten mukaisesti. Aiheesta keskustellaan lisää kuukausikokouksessa 24.3.2010.

Kirjallisuutta etu- ja sukunimistä sekä patronyymeistä

Paikkala, Sirkka: Etunimet sukututkimuksessa. Sukutieto 1997. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm
Paikkala, Sirkka: Från olika namnsystem till ett enhetlig släktnamnsystem i Finland. Sukutieto 1997. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi31r.htm
Paikkala, Sirkka: Patronyymit ja matronyymit sukututkimuksessa. Sukutieto 1997. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi16s.htm
Paikkala, Sirkka: Sukunimet sukututkimuksessa. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm
Suomen Sukututkimusseuran muut nimiartikkelit: http://www.genealogia.fi/nimet/

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevätretki Vesilahteen 13.5.2017. Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy: Marjatta Ticklén Lue lisää ...

Maakirja kertoo tilan historiasta Lue lisää ...

DNA-tulosten viidakossa koettua Lue lisää ...

DNA-tulosten jakaminen toiseen tietokantaan – GENIn sukupuista apua DNA-osumien selvittelyyn Lue lisää ...

Kokemuksia geneettisestä sukututkimuksesta Lue lisää ...

DNA-testaukset - näin pääset alkuun Lue lisää ...

Albrecht Johan Orbinski I ja II – isä ja poika, amtman ja veronvuokraaja Kannaksella Lue lisää ...

Dahlgrénit 1900-luvun alun uutisissa Lue lisää ...

Kirjallisuutta ja linkkejä genetiikan ja geneettisen sukututkimuksen opiskeluun Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi