Päivitetty 12.02.2016->

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

Saarimäen Erikan pesäerovaatimus
kirkkoraadin käsittelyssä

Artikkeli on julkaistu myös Suvustajassa 1/2011. Kirjoittaja Seija Rannikko‐Iltanen

 

Entisinä aikoina lain, raamatun oppien ja yhteiskunnan normien noudattamista valvoi myös pitäjäyhteisöä edustava seurakunta. Tätä tehtävää hoiti papiston ohella kirkkoraati eli kirkkoneuvosto, johon kuului kirkkoherra, pitäjänvanhimmat ja kuudennusmiehet eli järjestysmiehet. Seurannassa olivat mm. ehtoollisella käynnit, lukemaan oppiminen ja yleensä käyttäytymisen nuhteettomuus. Lähinnä pappien antamat huomautukset kirjattiin myös rippikirjaan. Niinpä jälkipolville on säilynyt tieto esim. monen halikkolaisisännän juopottelusta 1800‐luvun puolivälin paikkeilla. Jos asia päätyi kirkkoraadin käsittelyyn, selostuksen voi löytää pidetystä pöytäkirjasta.

Epäsopua halikkolaisessa rusthollariperheessä

Erika Israelintytär oli 39‐vuotias ja emäntänä syntymäkodissaan Halikon Saarimäessä, nykyisen Kuninkaantien varrella sijainneessa rusthollissa. Talo sijaitsi yhdeksän kilometriä kirkolta Turkuun päin. Hänen ensimmäinen miehensä ja ainoan lapsensa isä Florentin Eskolin oli kuollut Erikan ollessa 30‐vuotias, mutta jo vuoden kuluttua taloon oli tullut uudeksi isännäksi halikkolainen talollisen poika Johan Johaninpoika, iältään kymmenen vuotta vaimoaan nuorempi. Tästä toisesta avioliitosta ei syntynyt lapsia. Emännän oma poika Johan Gustaf oli vain kymmenen vuotta isäpuoltaan nuorempi. Kirkkoraadin kokouksen aikaan hän oli 20‐vuotias eikä varmaankaan katsonut hyvillä mielin isäpuolensa käyttäytymistä.

Erikan isä Israel Mikkelinpoika oli aikoinaan tullut Saarimäen taloon vävyksi, mutta talossa ei enää "alkuperäistä" sukua ollut. Talon tytär, Erikan isän ensimmäinen vaimo, oli kuollut, samoin kaikki perheen lapset. Erikan isä oli sitten avioitunut naapurinsa Piintilän Maria‐tyttären kanssa. Tämän toisen avioliiton aikuisikään ehtineistä lapsista Johanna oli mennyt naimisiin Salon Hämmäisiin ja Erika jäänyt kotitaloon.

Halikon kirkkoraadin kokous syyskuussa 1842

Vuoden 1842 syyskuun 25. päivänä Halikon seurakunnan kirkkoraati oli kokoontunut sakaristoon kuulemaan rusthollari Johan Johaninpoikaa ja tämän vaimoa Erika Israelintytärtä "Saarimäen yksinäisestä rusthollista". Läsnä oli pitäjänapulainen Carl Petter Grönros, ja, kuten pöytäkirjassa todetaan, "useimmat seurakunnan järjestysmiehistä". Käsiteltävänä oli varsin harvinainen asia.

Saarimäen isäntä ja emäntä olivat jo "pidemmän aikaa eläneet riidassa ja epäjärjestyksessä", mistä syystä he olivat joutuneet papin puhutteluun. Nämä keskustelut olivat olleet hedelmättömiä, minkä vuoksi heidät oli kutsuttu jo aiemmin, syyskuun 11. päivänä, kirkkoraadin eteen, mutta "Saarimäki" (isäntä itse) ei ollut tullut paikalle. Nyt tämän paikallaolo oli varmistettu pyytämällä apua kruunun virkamieheltä, ja asiaa voitiin käsitellä.

Kirkkoraadin kysellessä Erika Israelintytär vastasi, että koska hänen miehensä usein on nauttinut liikaa väkeviä juomia ja kurjassa kunnossa riehunut sekä sopimattomasti käsitellyt vaimoaan, hän haki miehestään pesäeroa. Aviomies puolestaan kielsi nämä syytökset "kiihkeästi", ja lisäsi, että hänen vaimonsa itse on ahne, riiteleväinen ja kelvoton.

Todistajia kuullaan

Paikalle oli kutsuttu kuusi todistajaa. Heitä kehotettiin pysymään totuudessa ja olemaan valmiit vahvistamaan kertomuksensa valalla laillisessa tuomioistuimessa.

Maria Esterintytär (s. 25.8.1822 Halikko, Meri‐Lempilä) oli 20‐vuotias Kuumalan piika, jonka emäntä oli Erikan serkku. Hän vakuutti, että oli kuullut kyseisen pariskunnan riitelevän usein ja soimaavan toisiaan sopimattomasti, sekä että Saarimäki, juomien vaikutuksen alaisessa tilassa, oli pahoin käsitellyt vaimoaan, paiskonut tätä ja heittänyt tämän nurin lattialle.

Pailinnan piika Carolina Fröberg (s. 6.10.1825 Salo, Hämmäinen), Erika‐ emännän entinen piika, yhtyi edelliseen mielipiteeseen. Hän lisäsi että Saarimäen vaimon oli usein tarvinnut paeta ja piiloutua välttääkseen miehensä pahoinpitelyn.

Maja Stina Gustavintytär (s. 26.8.1801 Halikko, Saarimäki) oli emäntänä lapsuudenkodissaan, Saarimäkeen kuuluvassa Rajalan torpassa. Hän lisäsi, että Saarimäki heinäaikaan 1841 yhtenä lauantaiehtoona tuli kotiin kovasti juovuksissa ja uhkasi kirveellä vaimoaan, jonka oli pelastuakseen paettava, sekä että tämän jälkeen mies oli heittänyt hänelle valmistetun ruoan lattialle.

Talolan renki Johan Kristerinpoika (ei löydy rippikirjasta Talolan sivulta) sanoi myös kuulleensa sanotun pariskunnan usein riitelevän sekä nähneensä Saarimäen helluntain aikaan 1840 paiskovan vaimoaan, niin että tämä oli kaatunut, ja sen jälkeen miehen yöllä menevän luhtiaittaan, jossa piiat pitivät yösijaansa.

Saarimäen piika Maja Lisa Johanintytär (s. 27.10.1818 Halikko, Joensuu) kertoi usein kokeneensa isäntäväkensä riitelyn ja Jumalaa kunnioittamattoman käytöksen. Useimmiten Saarimäki oli juovuksissa, mutta joskus hän oli huomannut vaimonkin olleen juopuneessa tilassa. Hän oli nähnyt miehen ja vaimon tappelevan, mutta katsoi molempien olevan "rikollisuuteen" taipuvaisia. Hän sanoi myös olleensa aitassa, kun Saarimäki tuli sinne ja meni sänkyyn toisen piian kanssa, mutta oli siellä vain niin lyhyen aikaa, että nämä, kuten sanonta kuuluu, eivät olleet "ehtineet huorata".

Kuumalan itsellinen vanha piika Maja Lena Palmroos (s. 1794 Turku, ilmeisesti 27.1.) asui Saarimäen maalla. Hän vakuutti, että viimeksi kuluneena keväänä oli nähnyt Saarimäen lyövän vaimoaan puutuopilla kasvoihin, niin että niistä vuoti verta. Kun hän viime sadonkorjuun aikaan oli ollut Saarimäen rusthollissa, isäntä oli tullut kotiin juovuksissa ja alkanut niin julmasti huutaa ja panetella vaimoaan, että tämän oli täytynyt paeta. Sen jälkeen mies oli paiskannut puurovadin lattialle ja käyttäytynyt Jumalaa kunnioittamattomasti.

Saarimäen nuori piika Greta Stina Johanintytär (s. 21.4.1821 Pertteli, Pitkäkoski, ilmeisesti 21.5.) sanoi usein paenneensa pelosta isäntäväen riidellessä, mutta oli kuitenkin nähnyt Saarimäen väkevien juomien vaikutuksen alaisena pahoinpitelevän vaimoaan. Päinvastoin kuin Maja Lisa Johanintytär hän ei voinut vakuuttaa, että Saarimäen vaimo olisi juopotellut.

Kirkkoraadin ratkaisu

Kirkkoraati ei suostunut Erika Israelintyttären pyyntöön saada pesäero miehestään, vaan kehotti puolisoita parantamaan tapansa ja elämään sovussa. Ehkä isännän kertomus Erikan riitaisuudesta antoi aiheen ymmärtää isännän juopottelua ja siitä aiheutuvaa väkivaltaisuutta. Näin jälkikäteen asiaa tarkastellen tuntuu todennäköiseltä sekin, että kun talo oli emännän syntymäkoti ja pesäero olisi isännän kohdalla merkinnyt pois talosta joutumista, raadin jäsenet kenties katsoivat tämän kohtuuttomaksi. Vapaasti muotoiltu käännös päätöksestä kuuluu seuraavasti:

"Tämän jälkeen lausui Saarimäen vaimo edelleen vakavan toivomuksensa saada pesäero, koska ei uskonut enää voivansa elää niin hillittömän ja irstaan miehen kanssa, kun taas Saarimäki vaati, että hänen vaimonsa pitäisi jatkaa yhdessäoloa. Niin saivat nämä epäsopuiset puolisot vakavan kehotuksen unohtaa tähänastinen ja valmistautua tulevaan, sillä oikea rangaistus tulee syntiselle, ja pyytää korkeimman apua, ja molemmin puolin parantaa tapansa sekä elää tästä lähtien kristillisesti ja ilman valituksia, minkä puolisot lupasivatkin, mutta vaimo, epäillen Saarimäen sanan pitävyyttä, pyysi että hän mahdollisten pahoinpitelyjen sattuessa edelleen saa ilmoittaa niistä pastorille ja hakea pesäeroa, sillä se on ainoa keino elää rauhassa ja varmuudessa ja säilyttää terveys ja henki."

Miten elämä jatkui Saarimäessä?

Erika Israelintyttären poika Johan Gustaf Florentininpoika lähti Paimion Kurjenkylään marraskuussa 1842, meni siellä naimisiin ja tuli syksyllä 1843 takaisin, isännäksi Saarimäkeen, vuosi ennen äitinsä kuolemaa. Erika eli siis pari vuotta tuon kirkkoraadin päätöksen jälkeen ja kuoli pistokseen 41‐vuotiaana, vanhaksi emännäksi mainittuna.

Rippikirjamerkinnöistä voi päätellä, että Johan Johaninpojan juopottelu ja väkivaltainen käytös jatkuivat vielä vaimon kuolemankin jälkeen. Hänestä ei ole merkintöjä Saarimäen rippikirjasivuilla v:n 1855 jälkeen, eikä tietoa uudesta olinpaikasta. Syntymäkotiinsa hän ei palannut; ehkäpä hän ei ollut oikein toivottu sinnekään.

Erikan kohtalo nykyajan näkökulmasta

Nyt 160 vuotta myöhemmin voi todeta, että kirkkoraadin päätös ilmensi melkoista tekopyhyyttä. Eipä ollut kovin uskottavaa, että perheeseen näin helpolla olisi rauha ja sopu syntynyt. Päättäjien nimiä ei ole mainittu, mutta ainakaan pöytäkirjantarkistajien joukossa ei ollut ketään Saarimäen naapurustosta. Näyttää siltä, että asiaan puuttumista välteltiin.

Miten sitten olisi maallinen oikeuslaitos onnistunut asian käsittelyssä? Tuohon aikaan vuoden 1734 laki oli edelleen voimassa, ja sieltä löytyy kaksi puolisoiden epäsopuun ja lievään väkivaltaan liittyvää kohtaa.

Naimisen kaaressa todetaan näin (XIV. Lucu. Rijdasta ja eripuraisudesta miehen ja waimon wälillä; nijn myös erosta wuotehesta ja leiwästä):

"Cosca wiha ja catkerus miehen ja waimon wälillä nijn wallan saapi, ettei he, waroituxen perästä, sopia taida; nijn pitä Oikeuden coetteleman, joco ainoastas jommallakummalla heistä, eli molemmilla sijhen syy on, ja wetäkön wicapää sackoa... ... Jos he ei sijtäkän anna itziäns ojeta; nijn tuomitcon Oikeus eroon ajaxi, wuotestansa ja leiwästä."

Rangaistuksen kaaren XXXVL luvussa mainitaan seuraavaa:

"Se mies cuin kiucusta, eli juopumuxesa, eli toisen waimon tähden, lyö waimoans sinisexi eli werisexi; olckon se caicki cahdenkertaisesa sacosa. Jos waimo lyö miestäns, seisocoon saman oikeuden."

Perheväkivaltaa kautta aikojen

Perheväkivalta on ilmeisesti kautta aikojen ollut hankalasti käsiteltävä asia. Entisaikaan perheissä yleensä oli palvelusväkeä eli sivullisia näkemässä ja kuulemassa, mutta tuskin heillä oli juuri muuta mahdollisuutta puuttua asiaan kuin lähteä talosta. Syntymäkotinsa emäntänä Erika Israelintytär oli saanut monta todistajaa asialleen, mutta mikä olisi ollut tilanne, jos hän olisi ollut toiselta paikkakunnalta taloon tullut?

Yllä pöytäkirjan sivu Erika Israelintyttären ja Johan Johaninpojan pesäeron käsittelystä Halikon kirkkoraadissa v. 1842.

 


Henkilöiden tiedot

Erika Israelintytär, s. 7.11.1802 Halikko, Saarimäki, k. 8.9.1844 Halikko, Saarimäki

Vanhemmat: Saarimäen vävy, rusthollari Israel Mikkelinpoika, s. 31.3.1752 Halikko, Ammakko, k. 20.8.1817 Halikko, Saarimäki ja 2. vaimo Maria Johanintytär, s. 18.1.1771 Halikko, Piintilä, k. 4.12.1824 Halikko, Saarimäki.

1. puoliso (vih. 14.2.1822 Halikko) Florentin Gustavinpoika Eskolin, s. 18.1.1797 Halikko, Ammakko, Esko, k. 27.9.1833 Halikko, Saarimäki

Vanhemmat: Siltavouti, herastuomari, rusthollari Gustav Mikkelinpoika, s. 9.5.1759 Halikko, Ammakko, k. 6.3.1832 Halikko, Ammakko, Esko ja Maria Johanintytär, s. 22.1.1761 Kuusjoki, Kraatarla, Simola, k. 7.9.1833 Halikko, Ammakko, Esko

2. puoliso (vih. 11.11.1834 Halikko) Johan Johaninpoika, s. 27.8.1812 Halikko, Yttelä Mattila, kuolinaika ei tiedossa.

Vanhemmat: Talollinen Johan Henrikinpoika, s. 26.10.1791 Halikko, Yttelä, Mattila, k. 10.12.1862 Halikko, Yttelä, Mattila ja Kristiina Abrahamintytär, s. 13.7.1792 Uskela, Villilä, Tomma, k. 28.3.1879 Halikko, Yttelä, Mattila

Poika 1. avioliitosta Johan Gustav Florentininpoika Eskolin, s. 5.3.1822 Halikko, Saarimäki, k. 26.1.1852 Halikko, Saarimäki.

 

Seija Rannikko‐Iltanen


Lähteet

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevätretki Vesilahteen 13.5.2017. Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy: Marjatta Ticklén Lue lisää ...

Maakirja kertoo tilan historiasta Lue lisää ...

DNA-tulosten viidakossa koettua Lue lisää ...

DNA-tulosten jakaminen toiseen tietokantaan – GENIn sukupuista apua DNA-osumien selvittelyyn Lue lisää ...

Kokemuksia geneettisestä sukututkimuksesta Lue lisää ...

DNA-testaukset - näin pääset alkuun Lue lisää ...

Albrecht Johan Orbinski I ja II – isä ja poika, amtman ja veronvuokraaja Kannaksella Lue lisää ...

Dahlgrénit 1900-luvun alun uutisissa Lue lisää ...

Kirjallisuutta ja linkkejä genetiikan ja geneettisen sukututkimuksen opiskeluun Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi