Olen Aino Laahisto os. Lintula Salosta ja olen uusi sihteeri. Olen syntynyt Reisjärvellä silloisella Keski-Pohjanmaalla, mutta vanhempien työn perässä siirtyi perhekin Pusulaan. Olin silloin 13-vuotias, mutta silti juuret olivat tärkeät, eikä minusta koskaan tullut sielultani pusulalaista. Lukion jälkeen menin ensin hoitoapulaiseksi Espooseen Rinnekodin keskuslaitokseen, jossa olen tähänastisen elämäntyöni tehnyt, ensin hoitajana ja sitten sairaanhoitajana. Rinnekoti ja sen asukkaat olivat minulle elämäni, kunnes Ämyrillä tapasin mieheni Ollin ja elämä sai täydellisesti uuden suunnan. Maaliskuuhun asti olen vielä hoitovapaalla, mutta sitten on edessä töiden etsintä täältä Salosta.

Koulussa historia kuului jo lempiaiheisiin ja vaikka olenkin lukemisen suhteen kaikkiruokainen, niin romaaneissakin luin Utriota, Pohjolan-Pirhosta ja muuta sellaista ,jonka vain käsiini sain. Olin jo silloin kirjaston suurkuluttaja. Muita harrastuksia ovat käsityöt ja posliininmaalaus, joka on viime aikoina ollut tauolla sekä kaikki sellainen, mitä voi kotona tehdä eli olen varsinainen kotikissa.

Olin jo pitkään kuullut puhuttavan sukututkimuksesta ja miettinyt miksen minäkin. Kukaan ei kertonut suvun vaiheista, enkä oikein osannut kysyäkään. Sen tiesin, että Amerikassa ja Kanadassa on sukulaisia, samoin Venäjällä ja Suomessa pitkin ja poikin laajalla alueella. Kymmenen vuoden harkinnan jälkeen ja Takatalon Ulpun innostamana ja avustuksella aloitin tutkimustyöni viime keväänä. Luin kaikki mahdolliset käsikirjat, hankin heti Sukujutut-ohjeman, kävin siihen kurssin ja viime syksynä kansalaisopiston sukututkimuksen alkeet -kurssin ja töihin. Jotkut sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan "antaa menneitten olla", mutta se ei minua lannistanut. En osannut päättää mistä alkaisin, molemmilla vanhemmillani oli asioita, joita halusivat tietää ja siksi lähdin liikkeelle kaikista haaroista.

Sukuni liikkuu Alahärmä, Kauhava, Lappajärvi, Reisjärvi, Lestijärvi seuduilla nimillä Korkiakangas, Hopiavuori, Kuoppala, Lintula, Tikka, Pesola, Tiala, Muhola. Kaukolainojen varassa kun liikkuu voi olla hyväkin, että voi laittaa jonkin huilimaan välillä. Nytkin olen odottanut Reisjärven mikrofilmejä ainakin kaksi kuukautta, joten omien filmien hankinta on jo käynyt mielessä. Sukututkimuksen myötä myös Suomen historia on saanut uusia näkökulmia. Nälkävuodet ja Isoviha saivat uudet kasvot, kun näki miten se kosketti omia sukujuuria.

Myös mieheni on kiinnostunut historiasta ja siksi ymmärtää nykyisen harrastukseni sukututkimuksen erittäin hyvin. Hänen vanhoja tietosanakirjoja ja historiankirjoja olen nyt pystynyt hyödyntämään. Erilaisia paikkakuntahistorioita on alkanut kerääntyä kirjahyllyyn, joka käy ahtaaksi, mutta koriste-esineet saavat silloin kyytiä. Kiitos miehelleni ja hänen innokkuudelleen hoitaa kohta 3-vuotiasta poikaamme Anttia, olen voinut tehdä kaikessa rauhassa sukututkimusta, koluta arkistoissa ja virastoissa myös lomilla. Pieni poikamme on jo tottunut hautausmaalla kävijä, koska lomilla kuuluu siellä käynti ohjelmaan, samoin kuin sukulaisten tapaaminen ja asioiden kysely ja tilanteen kartoitus heille, jotka ovat minua avustaneet tietojaan jakamalla.

Uusille sukututkijoille sanoisin, että laittakaa yhteystietonne genealogiaan ja mitä tutkitte. Voitte saada yhteydenottoja yllättäviltä tahoilta ja löytää siten myös kaukaisiakin sukulaisia. Näin minullekin kävi.

Ihmisellä pitää olla haaveita. Niin minullakin, nimittäin jonkinlainen sukukirjan teko. Ainakin sellainen, joka tulisi näille meidän pienille: Antille ja hänen serkuilleen tiedoksi menneistä polvista.

Hyvää Alkavaa Vuotta 2002!