Talonhaltijaluetteloita on julkaistu lukuisissa paikallishistoriateoksissa, joskin uusimmista kirjoista ne näyttävät puuttuvan. Tiina Miettinen selvittää pääkirjoituksessaan ”Vale, emävale, isäntäluettelo?” Genoksessa v. 2007 pitäjänhistorioiden sisältämien luetteloiden ongelmia. Länsi-Suomessa ne on useimmiten koottu Suomen asutuksen yleisluettelon (SAY) pohjalta: voudin- ja läänintileistä, maakirjoista, kymmenysluetteloista, henkikirjoista, myöhemmältä ajalta lainhuudatuksista ja uusimmalta ajalta seurakuntien arkistoista. Sukulaisuussuhteiden osoittaminen vanhimmilta ajoilta on epävarmaa, ja virheitä on sekä SAY:ssä että talonhaltijaluetteloissa. Puutteista huolimatta näistä luetteloista on sukututkijalle hyötyä esimerkiksi nopeuttamalla talollisten löytämistä kirkonkirjoista. Pitäjänhistorioista sukututkija saa kokonaiskuvan pitäjän menneisyydestä ja oppii pitäjän kylät ja talot. Tietoihin pitää tietysti suhtautua kriittisesti vain tutkimuksen apuvälineenä.

Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa 43 vuodelta 1993 Erkki J. Hämäläinen selvittää Suomessa siihen mennessä julkaistut kunta- ja kyläkohtaiset talonhaltijaluettelot ja niiden historian. SAY:n alullepanija Jalmari Finne (1874–1938) oli ensimmäisiä isäntäluetteloiden laatijoita, ja v. 1929 ilmestyi Tarmo Hirsjärven (1878–1945) kirjoittama Humppilan kunnan historia, jossa oli mukana ensimmäinen pitäjänhistoriassa julkaistu talonhaltijaluettelo. Länsi-Uudenmaan rannikolla useita luetteloita julkaisivat veljekset Alf (1895–1948) ja Ola Brenner (1900–1989). Aulis Oja (1910–1976) puolestaan laati niitä useisiin kirjoittamiinsa pitäjänhistorioihin, mm. Kuusjoelle ja Marttilaan.

Olen pyrkinyt esittelemään Salon ja laajasti sen ympäristön pitäjänhistorioiden tiedossa olevat talonhaltijaluettelot ja samalla muutakin kirjoissa olevaa mahdollisesti sukututkijaa kiinnostavaa aineistoa. Kirjojen lisäksi olen ottanut mukaan Lasse Iso-Iivarin ja Timo Verhon samalta alueelta netistä löytyvät luettelot. Näissä talonhaltijaluetteloissa on myös isäntien ja emäntien syntymä-, vihkimis- ja kuolinajat. Timo Verhon luetteloissa on usein myös muita tietoja kuten talollisten lapsia ja tuomiokirjatietoja. Aluerajaukseni ulottuu lännessä Turkuun ja pohjoisessa Pöytyän, Loimaan ja Forssan seudulle. Idässä rajana on Karkkila, Vihti ja Siuntio.

Iso-Iivarin luetteloiden pääosa koskee vanhaa Satakuntaa ja Hämettä. Koko nykyinen Satakunta ja Forssan seutu on hänen sivuillaan esitelty. Satakunnan osalta ainutlaatuista on sekin, että käytännössä kaikki pitäjänhistoriat ovat luettavissa netissä yleisten kirjastojen digitoiduissa aineistoissa https://digi.kirjastot.fi. Professori Seppo Suvannon (1918–2008) laatima Satakunnan henkilötiedosto v. 1303–1571 on myös löydettävissä digitoituna Kansallisarkistosta kuten Suomen asutuksen yleisluettelokin: https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineistooppaat/asutushistoriaan-liittyviä-hakemistoja.

Timo Verhon laajat ja perusteelliset tutkimukset ovat pääosin Loimaan seudulta, ja niistä useimmat ovat myös kirjana tai monisteena Salon kirjastossa. Ne löytyvät myös Suomen Sukututkimusseuran SukuHausta ilman seuran jäsenyyttä ja pieni osa (Alastaro, Karinainen, Loimaa ja Mellilä) myös Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivuilta. SSHY:n etuna SukuHakuun verrattuna ovat toimivat hakemistot.

Varsinais-Suomi: Salon seutu

Angelniemen kylien kantatilat on tutkinut Lauri Suominen (1920–1977), jonka sukututkimusaineisto on tallennettu Kansallisarkiston Turun toimipaikkaan. Kolme kansiota on kopioituna myös Salon Seudun Sukututkijoiden kirjastossa. Kansiossa ”Lauri Suominen, Suvun mukaan järjestetty arkisto” on esitelty Angelniemen kylät Ahtmaasta Marttilaan sivuilla 1–309 ja kansiossa ”Lauri Suomisen arkisto 1: Angelniemi (Halikko)” kylät Myllyperästä Valttilaan sekä Kemiön Kylppy (Gölpo) sivuilla 1–249. Talonhaltijat on pyritty esittelemään 1950-luvulle asti. Noin kolmasosasta kyliä ja taloja löytyy tietoja myös Lasse Iso-Iivarin sivuilta.

Halikosta on vain noin kolmestakymmenestä kylästä Lasse Iso-Iivarin kokoamia talonhaltijaluetteloita. Halikon historian 1. osassa sivuilla 250–251 on Kari Pitkäsen esitys Halikon aluemuutoksista. Sivuilla 474–475 on esitetty Halikon kirkkopitäjään kuuluneet kylät ja niiden taloluku 1560-luvulla sekä kylien jakaantuminen eri hallintopitäjien alueelle.

Kiikalan historiassa vuodelta 1987 on sivuilla 743–753 parhaimmillaan vuoteen 1960 ulottuva talonhaltijaluettelo kantatiloista. Isojaon yhteydessä perustetut uudistilat on esitelty sivuilla 160–161 ja torppien perustamisesta on esitys sivuilla 162–165. Talojen torpat v. 1800, 1830 ja 1860 on esitetty sivuilla 166–170, ja sivuilla 470–476 on esitys vuoden 1910 torpista ja vasta itsenäistyneistä palstatiloista viljelysmaa- ja karjatietoineen. Melko monen Kiikalan tilan talonhaltijat ovat luettavissa Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Kiskon ja Suomusjärven historian 1. osassa on sivuilla 557–577 Timo Erikäisen huolellisesti laatimat Kiskon ja sivuilla 577–597 Suomusjärven talonhaltijat puolisoineen v. 1540–1865, ja 2. osassa sivuilla 437–448 on Kiskon ja sivuilla 449–458 Suomusjärven talonhaltijat puolisoineen v. 1865–1975. Myös myöhemmin Karjalohjaan kuulunut Nummijärven kylä on esitetty ensimmäisessä osassa. Lasse Iso-Iivari on julkaissut vähän yli kymmenen Kiskon ja samoin Suomusjärven tilan talonhaltijat.

Aulis Ojan Kuusjoen historian sivuilla 315–321 on lueteltu Kuusjoen talojen isännät v. 1540–1800. Timo Verho on julkaissut uudemmat ja laajemmat isäntäluettelot. Jonkin verran tiloja on esitelty myös Iso-Iivarin sivuilla.

Muurlan suurimmat, eli viljelypinta-alaltaan yli 20 hehtaarin tilan talonhaltijat on esitelty kirjassa ”Kotipitäjäni Muurla” vuodelta 1957 sivuilla 125–136. Nykyaikaan ulottuvia tietoja Pullolan, Vähä-Pullolan, Kaivonpyölin, Äijälän ja Harjulan kylän tiloista ja asukkaista on Tapio Äyräväisen kirjassa ”Muurlan 600 vuotta” sivuilla 113–225. Lasse Iso-Iivari on esitellyt kymmenkunta pitäjän tilaa.

Perniöläisten tilojen isäntäluetteloita on Perniön Seudun Joulu -lehdissä 1990-luvulta alkaen. Perniön historian 1. osassa on sivuilla 254–255 luettelo 1600-luvun sätereistä. Lasse Iso-Iivari on esitellyt noin 50 tilan talonhaltijat, samoin Särkisalosta on esitelty kymmenkunta tilaa.

Perniön historian toisessa osassa on sivuilla 22–29 luettelo talojen perinnöksi ostoista ja rälssitiloista. Sivuilla 50–53 on suppea esitys kartanoiden omistajista. Perniön maatilojen verotettu omaisuus v. 1800 on esitetty sivuilla 192–194 ja Särkisalon osalta sivulla 201. Talojen ja torppien lukumäärät v. 1723–1860 on esitetty sivuilla 402–403. Talojen tilukset kylittäin isojaon jälkeen on esitelty sivuilla 406–409.

Kolmannen osan sivuilla 11–12 on esitys Perniön useista aluesiirroista v. 1759–1959. Sivuilla 30–34 on selvitetty tilojen yhdistämisiä ja uusia suurtiloja sekä säätyläiskartanoita.

Aulis Oja esittää Perttelin historiassa talojen isännät v. 1540–1800 sivuilla 434–447. Kartanot Inkere, Haali ja Tattula sekä rälssitalot on esitelty sivuilla 239–259. Lasse Iso-Iivari on myös julkaissut melko paljon talonhaltijaluetteloita Perttelistä.

Salon ja Uskelan talonhaltijaluetteloita on vain jonkin verran Lasse Iso-Iivarin sivuilla. Poikkeuksen tekee Riitta Tuomen kirja ”Haukkalan kylä Uskelassa”, jossa on selvitetty kylän koko asujaimisto 1630-luvulta alkaen nykyaikaan saakka. Kari Alifrostin kirjoittamassa kirjassa ”Salon ja Uskelan historia 1869–1990” on sivuilla 84–85 lueteltu Uskelan maakirjatilat v. 1855. Kuriositeettina voisi mainita V. J. Kallion ”Salon historian” vuodelta 1930 sisältämän luettelon Salon asukkaista vuosina 1680–1887 sivuilla 204–322.

Someron lukuisista kartanoista on hyvät nykypäivään ulottuvat omistajaluettelot sivuilla 230–237 Leeni Tiirakarin ja Manu Kärjen kirjassa ”Someron kartanot”, jonka kolmas painos vuodelta 2013 on nimeltään ”Kartanokierros”. Samojen tekijöiden kirjassa ”Kyläkierros” vuodelta 2016 on esitelty valikoima, eli 62 kpl Someron ja Somerniemen noin kahdestasadasta talonpoikaistalosta haltijoineen. ”Someron historia 1”:ssä vuodelta 1949 on sivuilla 79–94 Aulis Ojan esitys kylien talohistoriasta v. 1540–1870. Historian toisessa osassa vuodelta 1958 sivuilla 127–132 Oja on esittänyt kylien väkiluvun v. 1870 eri väestöryhmittäin ja kylien asukkaat nimeltä palkollisia lukuun ottamatta. Liitteinä sivuilla 635–642 on talojen lukumäärät kylittäin v. 1870–1950, torppien lukumäärät v. 1870–1920, Someron tilojen nimet v. 1900 ja tilojen lukumäärät kylittäin v. 1940. Sivuilla 9–99 on Y. S. Koskimiehen esitys Someron kartanoista.

Somerniemen kantatiloista Torsti Linnanmäen laatimat varsin täydelliset, nykyaikaan ulottuvat talonhaltijat puolisoineen on selvitetty v. 2018 ilmestyneessä kirjassa ”Myllyt, sahat ja talot” sivuilla 127–186. Mukana ovat myös vasta vuonna 1924 Somerniemeen liitetty Mäyrämäki ja 1927 liitetyt Kaskisto ja Suojoki. Vanhempi ja suppeampi, Liisa Poppiuksen versio talojen isännistä on Esko Aaltosen ”Somerniemen historian” sivuilla 303–339.

Muu Varsinais-Suomi

Alastaron isäntäluettelot on julkaissut Timo Verho sekä netissä että kirjana. Muutaman tilan tiedot ovat Lasse Iso-Iivarinkin sivuilla.

Auran isäntäluettelot on Timo Verho julkaissut sekä netissä että monisteena.

Kaarinan kantatilojen omistajat on Kerttu Innamaa esitellyt ”Kaarinan pitäjän historian” 4. osassa sivuilla 201–229. Mukana ovat myös v. 1939 ja sitä aiemmin Turkuun liitetyt kylät ja talot. Kylien ja tilojen vanhemman historian on esittänyt Aulis Oja historian 1. osassa sivuilla 211–243. Myös Lasse Iso-Iivari on tehnyt talonhaltijaluettelon Kaarinasta.

Kakskerran kantatilat omistajineen alun perin Maariaan kuulunutta Satavaa lukuun ottamatta on esitelty ”Kaarinan pitäjän historian” 4. osan sivuilla 270–291. Kylien ja tilojen varhaisemmat vaiheet on esitetty historian 1. osan sivuilla 243–249. Lasse Iso-Iivari on tehnyt Kakskerrasta talonhaltijaluettelon, jossa on mukana myös Satavan saari.

Aulis Ojan kirjoittamassa Karinaisten historiassa on sivuilla 34–38 yleisesitys pitäjän kylien taloista ja isäntäluettelo vuosilta 1540–1800 sivuilla 274–281. Laajempi esitys löytyy Timo Verholta netissä ja monisteena, ja muutamia pitäjän taloja löytyy myös Lasse Iso-Iivarin sivuilta.

Kemiönsaaresta on Lasse Iso-Iivarin kokoamana muutama talonhaltijaluettelo Dragsfjärdistä ja Västanfjärdistä sekä paristakymmenestä tilasta Kemiössä, mukana myös myöhemmän Perniön Germundsvidja. Timo Verholta on saatavana julkaisematonta aineistoa Hiittisten talonhaltijoista.

”Kimitobygdens historia 1”:ssä on sivuilla 51–55 tietoja keskiaikaisista kylistä 1540-luvun maakirjan perusteella. Sivuilla 91–94 on luettelo kylien verotalojen päätymisestä kruunulle v. 1589–1701. Luettelossa on myös myöhemmän Perniön kylät Kirjakkala, Skoila ja Teijo, Särkisalon Aisböle, Falkki ja Finnari sekä Angelniemen Ahtmaa, Myllyperä ja Sapalahti. Sivuilla 214–244 on tietoja Kemiönsaaren 20 rälssisäteristä ja kahdeksasta alemman aatelin asuintilasta. Sivuilla 274–279 on tietoja viidestä ratsutilasta vuoteen 1684, mukana myöhemmän Särkisalon Aisböle. Sivuilla 282–285 on luettelo Kaarle XII:n ajan ruotujakolaitoksen rustholleista, aputiloista ja rusthollareista.

”Kimitobygdens historia 2”:n sivuilla 25–27 on luettelo Hiittisten ja Kemiönsaaren kylistä ja talojen määrästä vuosina 1571–1855. Hembygdsforskarna i Kimitobygden on julkaissut kaksi kyläkirjaa yhteensä kahdestatoista Kemiön kylästä. Kirjassa ”Våra byar II” vuodelta 2003 on esitelty neljän kylän talot ja torpat sivuilla 61–136.

Kosken Tl. isäntäluettelo on Timo Verhon julkaisemana sekä netissä että monisteena.

Liedon historian 1. osassa ei ole varsinaista isäntäluetteloa, mutta sivuilla 497–529 on Esa Hiltusen laatima melko seikkaperäinen kooste pitäjän kylien ja kantatilojen vaiheista Ruotsin vallan ajalta. Lasse Iso-Iivari on julkaissut talonhaltijat melko suuresta osasta Liedon tiloja.

Loimaalta, Mellilästä ja Metsämaalta löytyy Timo Verhon julkaisemat isäntäluettelot sekä kirjana että netissä. Kymmenkunta Loimaan tilaa on Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Maarian pitäjän historian 1. osassa sivuilla 313–341 on Aulis Ojan esitys Sydän-Maarian, sivuilla 342–348 Paattisten, 348–355 Hirvensalon ja 355–357 Satavan kylistä. Perinnöksi ostoja on esitetty historian 2. osan sivuilla 153–167 ja pitäjän isojaon tulokset on taulukoitu sivuilla 134–136. Hirvensalon säilyneistä ja kadonneista kantatiloista on Sanna Kupilan esitys kirjassa ”Hirvensalo eilen, tänään ja huomenna” sivuilla 41–89. Kupila on myös toimittanut kirjan ”Kylistä kasvoi Turku”, jossa on esitelty laajasti Kaarinasta, Sydän-Maariasta ja Raisiosta Turkuun liitettyjen kylien historiaa. Paattisten talonpoikaissuvut 1540–1905 on Timo Verho julkaissut painettuna v. 2000. Varsin laaja esitys Maarian talonhaltijoista on myös Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Aulis Ojan Marttilan pitäjän historiassa vuodelta 1959 on sivuilla 403–418 lueteltu talojen isännät v. 1540–1800. Marttilan talojen kohtaloita 1500-luvulta 1800-luvulle on selvitetty sivuilla 97–111. Sivuilla 150–152 on esitetty isojaon ajan talojen pelto-, niitty- ja metsäpinta-alat. Timo Verho on julkaissut pitäjän isäntäluettelon sekä monisteena että netissä. Jonkin verran Marttilan tiloja on myös Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Nauvosta kymmenkunta tilaa on Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Oripään isännät ja emännät on esitelty Timo Verhon monisteessa ja netissä.

Paimion historiassa sivuilla 72–73 on lueteltu Paimion kylät v. 1540–1550. Sivuilla 149–223 on esitelty talojen kylien vaiheet v. 1540–1713 viljelijöineen. Sivuilla 355–373 on esitelty kylät ja talot maanluontoineen. Kunnan neljä kartanoa on esitelty sivuilla 374–376 ja eri talojen torppien lukumäärä sivuilla 378–380. Vuoden 1800 kylät, talojen lukumäärä ja viljelysmaa hehtaareina on esitetty sivulla 435. Suurtiloiksi katsotut yli 120 hehtaarin tilat on esitelty sivuilla 624–627. Tämä kirja on luettavissa myös Suku-Haussa Suomen Sukututkimusseuran jäsenille. Runsaan kahdenkymmenen tilan talonhaltijaluettelot ovat Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Paraisten historiassa vuodelta 1985 esitellään sivuilla 129–153 pitäjän aatelin ja rälssimiesten tilat, ja sivuilla 189–191 on luetteloitu ratsutilat. Keskiaikaiset Paraisten maanomistajat, lahjoitusmaat ja läänitykset on esitelty ”Pargasbygdens historia II”:ssa vuodelta 1959 sivuilla 270–289. Kymmenkunta Paraisten tilaa on esitelty Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Piikkiön historia 1:ssä vuodelta 1989 luetellaan sivuilla 92–110 kylät ja yksinäistalot ennen vuotta 1540, ja sivuilla 110–118 on Kuusiston linnan tiedot, Manner-Piikkiön ja Harvaluodon sekä Kuusiston kylät ja taloluvut 1500-luvulla. Viljelijäluettelot mantereelta ja Harvaluodosta n. 1540–1713 ovat sivuilla 174–225 ja Kuusistosta sivuilla 225–232 ja uudelleen vuosilta 1722–1809 mantereelta, Harvaluodosta ja Kuusistosta sivuilla 397–429. Lasse Iso-Iivari esittelee sivuillaan parinkymmenen Piikkiön tilan talonhaltijat ja laajemmin Kuusiston tilat.

Pöytyän talonhaltijat on Timo Verho julkaissut sekä monisteena että netissä. Hajatietoja on Lasse Iso-Iivarin sivuilta.

Sauvon historian 1. osassa sivuilla 170–171 luetellaan yksitoista kartanoiden torppaa ja sivuilla 346–363 Sauvon kylät ja kantatilat Ruotsin ajalla. Sivuilla 364–370 Sauvon tilojen pinta-alat isojakoasiakirjojen mukaan 1700-luvun lopulla, ensin Sauvon, sitten Karunan ja erikseen Ruonan läänin osalta.

Sauvon historian 2. osassa sivuilla 43–52 esitellään kuusi Sauvon kartanoa ja suurtilaa ja sivuilla 52–57 Karunan kuusi kartanoa, mukana on myös vuodesta 1969 Kemiön kuntaan kuulunut Sandö. Jonkin verran tiloja Karunasta ja Sauvosta on luetteloituna Lasse Iso-Iivarin sivuilla.

Aulis Ojan Tarvasjoen historiassa vuodelta 1971 kylien ja talojen historia isäntineen eri ajanjaksoilla on esitetty sivuilla 45–73, 125–149 ja 223–237. Torpat on esitelty sivuilla 238–242. Isojaon jälkeiset tilojen pinta-alatiedot on esitelty sivuilla 252–253. Timo Verhon laatima isäntäluettelo on saatavana sekä netissä että monisteena.

Yläneen talonhaltijoita löytyy melko runsaasti Lasse Iso-Iivarin sivuilta.

Kanta-Häme: Forssan seutu

Forssasta on Lasse Iso-Iivari julkaissut talonhaltijaluettelot. Forssan historiassa sivuilla 43–47 on kerrottuna Tammelan pitäjästä v. 1923 Forssan kauppalaan liitettyjen kylien, talojen ja torppien nimistä 1770-luvulta alkaen.

Humppilan kunnan historiassa vuodelta 1929 on Tarmo Hirsjärven julkaisemat isäntäluettelot sivuilla 305–373. Lasse Iso-Iivari on julkaissut pitäjän talonhaltijoista täydennetyn nettiversion.

Jokioisista ja Koijärveltä on Lasse Iso-Iivarin laatima talonhaltijaluettelo netissä.

Tammelan historian 1. osassa sivuilla 346–360 on noin 1940-luvulle ulottuva isäntäluettelo. Kylistä ja taloista maakirjan mukaan on katsaus sivuilla 66–78. Talonhaltijaluettelon nettiin on laatinut Lasse Iso-Iivari osin Timo Verhon Forssan ja Tammelan aineiston pohjalta.

Ypäjän isännät ja emännät on esitelty Timo Verhon nettisivuilla.

Länsi-Uusimaa

Inkoon ja Degerbyn talonhaltijat ja jopa torpparit on esitelty perusteellisesti. Ola Brennerin kirja ”Torpare och landbönder i Ingå” vuodelta 1979 sivuilla 51–480 kertoo Inkoon torpista, kalastustorpista ja lampuotitiloista, sivut 481–734 sisältävät luettelot torppareista, lampuodeista ja muista tilanvuokraajista, ja sivuilla 735–767 on vielä henkilöluettelo vuokralaisista.

Isoveljen Alf Brennerin kirjassa ”Ingå, Fagervik, Degerby – en västnyländsk bygdekrönika”, osassa 1 vuodelta 1936 on yleisesitys Inkoon rälssitiloista sivuilla 374–438, ja sivuilla 439–616 Inkoon kylistä, taloista ja suvuista. Tämä kirja on luettavissa myös Suku-Haussa Suomen Sukututkimusseuran jäsenille.

Toisessa osassa alun perin vuodelta 1936 on sivuilla 144–232 esitelty Degerbyn kylät, talot ja suvut. Sivuilla 233–329 on Inkoon ja sivuilla 331–382 Degerbyn 1930-luvulle ulottuvat talonhaltijaluettelot.

Ola Brennerin kirjoittamassa kolmannessa osassa vuodelta 1971 on sivuilla 213–354 Inkoon talonhaltijaluettelot noin v. 1900–1970. Kirjasta on myös Terho Latvalan suomennos vuodelta 1987.

Karjaan pitäjän historian keskiaikaosassa 3 Gunvor Kerkkonen esittelee sivuilla 7–19 vuoden 1540 ja sivuilla 28–80 keskiajan verokunnat ja kylät. John Gardberg esittelee 5. osassa sivuilla 51–96 pitäjän aatelin ja yhdeksän rälssitilaa.

Veikko Kallion Karjalohjan historiakirjassa on sivuilla 476–482 Matti Enbusken laatima suppeahko kooste Karjalohjan kylistä ja manttaalitiloista.

Karkkilan historiassa vuodelta 1992 ei ole varsinaisia talonhaltijaluetteloita, mutta ensimmäiset nimeltä tunnetut karkkilalaiset luetellaan vuoden 1539 Hämeen maakirjan mukaan sivuilla 243–244, ja sivuilla 302–304 luetellaan Pyhäjärven Ul. maakirjatalot kylittäin ja pinta-aloittain v. 1785–1917 ilman isäntien nimiä.

Lohjalaisten historian 1. osassa on sivuilla 58–60 esitelty Lohjan verokunnat ja kylät veromarkka- ja tilalukuineen v. 1540. Sivuilla 394–395 on lueteltu maakirjatilojen ja torppien lukumäärät kylittäin v. 1724, 1771 ja 1808. Samankaltainen luettelo on toisen osan sivuilla 338–339 vuosilta 1809–1915. Ensimmäisen osan sivuilla 412–418 on esitelty isojaossa mukana olleiden lohjalaistilojen pelto- ja niittyalat.

Lohjalta on jo vuosina 1906–1918 julkaistu kirkkoherra Adolf Neoviuksen (1858–1913) aloitteesta neljäntoista huomattavimman tilan talonhaltijat sarjassa ”Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen” osissa XII – XXXII. Ne ovat tutkittavissa Lohjan pääkirjaston kotiseutukokoelmassa.

Nummen tilat omistajineen on esitelty Leo Dammertin kokoamassa Pekka Keinäsen (1931–2019) sukututkimusaineiston pohjalta täydennetyssä kirjassa ”Nummen maatilojen historia” vuodelta 2021. Sivuilla 81–105 on valokuvat kylittäin tilojen päärakennuksista, ja sivuilla 110–258 on tilojen omistustiedot ja isännät nykyaikaan saakka. Osmo Jussilan ”Nummen historiassa” on sivuilla 288–296 esitelty Nummen talot, manttaalit ja torpat v. 1910. Vastaava luettelo on saman kirjoittajan Pusulan historian sivuilla 292–300. Kummankin kirjan sivuilla 25–38 on lueteltu Nummen ja Pusulan talot ja niiden isännät v. 1540 ja 1710 maakirjojen mukaan.

Pohjan pitäjästä ei ole tiedossa talonhaltijaluetteloita. ”Pohjan pitäjän historian” 1. osassa on sivuilla 269–283 Gunvor Kerkkosen laatima verokuntien esittely, ja rälssitilojen varhaiset vaiheet on kuvattu sivuilla 287–309.

Toisen osan sivuilla 21–32 on esitys aatelistiloista 1600-luvulla, pitäjän kylistä ja talojen lukumäärästä sivuilla 67–70, läänityksistä sivuilla 75–78, kylistä ja talojen lukumäärästä 1700-luvun alussa sivuilla 90–95, rustholleista ja aputiloista v. 1696 sivuilla 132–133 sekä Antskogin ja Fiskarsin ruukkien maanhankinnoista sivuilla 206–207. Kolmannen osan sivuilla 95–113 on selostus 1700-luvun ja sivuilla 245–265 1800-luvun suurimmista tiloista.

Sammatin kylistä ja kantatiloista on Matti Enbusken laatima yleisesitys Veikko Kallion kirjassa ”Sammatti – Elias Lönnrotin kotipitäjä” sivuilla 469–479. Lähes täydellisesti tämän pienen pitäjän väki on esitettynä Toivo Haation kirjoissa ”Isäntien Sammatti”, ”Torpat ja torpparit”, ”Sammatin sotilaat 1700-luvulta Suomen sotaan” ja ”Sammatin käsityöläisiä 1600-luvun lopulta 1900-luvun alkuun”. Myös pitäjän sankarivainajista vanhempineen ja isovanhempineen on hänen julkaisemansa kooste vuodelta 2008.

Siuntio. Alf Brennerin kirjassa ”Sjundeå sockens historia 3” on Siuntion tilojen omistajaluettelo sivuilla 1–157. Ola Brennerin kirjassa ”Snappertuna – en kustbygds hävder, del 2”:ssa on sivuilla 317–420 kiinteistöjen omistajaluettelot vuodesta 1809 nykyaikaan ja sivuilla 421–493 samalta ajalta luettelot lampuodeista, vuokraajista ja torppareista.

Tammisaaren mlk:n, Tenholan ja Bromarvin kylistä ei ole talonhaltijaluetteloita, mutta Anja Gustafssonin kirjassa ”Tenala gamla byar” vuodelta 2008 on esitelty Tenholan kylät ja kaikkien tilojen omistajat v. 1860, 1900, 1930 ja 1960. Mukana on myös v. 1977 Hankoon liitetyt Koverhar ja Lappohja. Kaiken lisäksi kirjassa on täydellinen henkilöluettelo ja tilaluettelo. Tenholan ja Bromarvin vanhoista läänityksistä on tietoa Oscar Nikulan pitäjien historian 1. osassa vuodelta 1938 sivuilla 68–77, eri verokuntiin kuuluvista kylistä sivuilla 107–108 ja rustholleista sivuilla 1878. Toisessa osassa sivuilla 221–335 on esitelty yli kolmekymmentä herraskartanoa ja rälssitilaa. Nikulan kirjat on luettavissa myös SukuHaussa Suomen Sukututkimusseuran jäsenille.

Vihdin historiassa 1800–1918 sivuilla 33–34 on lueteltu pitäjän ratsutilat, ja sivuilla 36–58 on esitelty huomattavimmat kolmetoista kartanoa sekä sivuilla 58–60 kolme virkataloa eli Jättölän Seppä, Niemen Nalkkari ja Vähäkylä. Sivuilla 367–369 on lueteltu pitäjän talojen, torppien ja muonatorppien lukumäärät kylittäin 1810–1915. Kirjan ”Vihdin historia 1918–1965” 1. osassa 1918–1939 on sivuilla 176–236 esitelty pitäjän kuusikymmentä huomattavinta maatilaa.