Hallituksen ehdotuksesta historianopettaja, FM Vesa Hänninen valittiin vuosikokouksessa 12.3.2026 yhdistyksemme yhdeksänneksi kunniajäseneksi.

Vesa liittyi yhdistyksemme jäseneksi syksyllä 1989, ja hallitukseen hänet valittiin syksyllä 1991. Vuoden 1997 alusta hän aloitti yhdistyksemme neljäntenä puheenjohtajana, tällöin 25-vuotiaana ja samalla Suomen nuorimpana sukututkimusyhdistyksen puheenjohtajana. Viiden vuoden kuluttua eli vuoden 2002 alusta hän siirtyi varapuheenjohtajaksi, ja tässä tehtävässä hän jatkoi vuoden 2010 loppuun. Tämän jälkeen hänen ”virallisena” tehtävänään on ollut toimiminen retkivastaavana viime vuoden loppuun saakka, mutta on siihen liittynyt todella paljon muutakin!

Tänä 34 hallitus- ja toimihenkilövuoden aikana hän on aloittanut kirjakirppisten vetämisen v. 2000 ja antanut opastusta vanhoihin käsialoihin vuodesta 2001 alkaen, ja hän on jatkanut tätä toimintaa säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa edelleen tänäkin vuonna, eli yhteensä noin 50 kertaa.

Yhdistyksemme kuukausikokouksissa hän on esiintynyt vuosien mittaan ainakin 20 kertaa, ensimmäistä kertaa v. 1992 kertomalla rakennusinventoinneista. Suvustajasta sekä sen edeltäjästä on luettavissa yhteensä noin neljäkymmentä Vesan kirjoittamaa artikkelia, joista vajaa puolet on ollut samalla vanhojen käsialojen opiskeluun sopivia tekstejä.

Unohtaa ei sovi myöskään hänen pitämiään lukuisia kansalaisopiston kursseja, joilla seudun lähes kaikki uudet sukututkimuksesta kiinnostuneet henkilöt ovat ainakin runsaan vuosikymmenen ajan saaneet alkeisoppinsa.

Kirjastostamme löytyy lisäksi Vesan pro gradu Halikon reservikomppaniasta vuodelta 1998 ja kolme pienempää sukutarinaa, ”Koskisen räätäliperheen tarina”, ”Sakkun ja Miinan tarina” ja ”Anjalan Sepän sukua”, viimeinen yhdessä Riitta Tuomen kanssa. Muita hänen kirjoittamiaan aihepiiriin liittyviä artikkeleita on luettavissa mm. Rikala-seuran julkaisuissa (esim. Kotoseudun Joulu ja Kotoseutu) sekä Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien Kirkhakkinen-lehdessä.

Yhdistyksemme retkiä Vesa on suunnitellut ja johtanut jo 1990-luvulta asti, ja ensimmäinen surkuhupaisan epäonninen kevätretki Tammisaareen ja Hankoon eksymisineen, kaatosateineen ja suljettuine kohteineen jäikin ainoaksi fiaskoksi, sen jälkeen niistä on kuulunut lähinnä pelkkää kiitosta.

Kiitokset Vesalle mittavasta panoksesta yhdistyksemme hyväksi! Toivottavasti saamme hänet vielä edes silloin tällöin esitelmöimäänkin tilaisuuksissamme!