Olin valvomassa Salon Seudun Sukututkijat ry:n näyttelyä KELA:n yläkerrassa syksyllä 1991, kun paikalle saapui Birgitta Hiiskola tyttärineen. Tunsin hänet ennestään, koska lapsemme olivat käyneet samaa Muurlan seurakunnan päiväkerhoa. Ilahduin kuullessani, että Birgittakin oli kiinnostunut sukujen tutkimisesta. Yhdistyksemme jäsenyyteen tuo näyttelyvierailu ei häntä kuitenkaan vielä saanut, mutta antoi ilmeisesti kipinän, sillä jäseneksi hän liittyi vuonna 1995.

Birgitta asui lapsuutensa Muurlan Kaukolan kylässä, josta kouluikään tultuaan muutti Saloon. Hän kävi kansakoulua Sirkkulassa, Pajulassa ja Alhaisissa, josta jatkoi Salon Yhteiskouluun. Koti siirtyi Perttelin Kaivolaan. Koulun jälkeen ja myöhemminkin elämässään Birgitta työskenteli kaupan alalla, mm. kukkakaupassa ja elintarvikeliikkeissä. Viikonloppuisin hän toimi Haapasalon Linjan rahastajana – ammattikunta, jota ei enää ole. Kaupasta löytyi myös Pauli, jonka kanssa Birgitta perusti perheen. Kolme tytärtä syntyivät muutaman vuoden välein ja perhe muutti Perttelistä Salon kautta Muurlaan 1980-luvun puolivälissä – takaisin Kaukolan kylään lähelle Birgitan synnyinkotia.

Birgitan sukujuuret ovat osittain Muurlassa, jonka Suolopin (Träskvik) kylästä hänen äidinäitinsä suku oli peräisin. Sukunimi Lindevall muuttui Laineeksi 1900-luvun alussa. Hiiskolat olivat alunperin Heleniuksia ja kotoisin Halikosta, isoisän puolelta Asemanseudulta ja isoäidin puolelta Angelniemeltä. Sukuselvitystietoja Birgitta jätti jälkeensä monta mapillista. Hän tiesi paljon muidenkin kuin omasta suvustaan, ja jos ei tiennyt, hän oli innokas selvittämään henkilöiden taustoja.

Sukututkijoiden hallitukseen Birgitta valittiin vuonna 1998 ja hän toimi jäsensihteerinä v. 2000–2003 ja mm. näyttelyiden valvojana. Birgitan kuva on jäsentiedotteen 2/1996 kannessa, kun hän esitteli toimintaamme Plazassa Laurin Palkeet -tapahtumassa. Vuonna 2011 Birgitta jäi pois yhdistyksen hallituksesta, mutta jatkoi tärkeässä roolissa toimihenkilönä ottaen vastaan retki- ym. ilmoittautumiset. Itse hän osallistui innokkaana lähes kaikille retkille.

Birgitta oli vuosituhannen vaihteessa aktiviinen myös Muurlan kotiseutuyhdistyksessä tehden esim. arvokasta sukututkimusta sivuavaa työtä keräämällä vuosien 1912–1961 rippikuvia ja tietoja niihin. Vuonna 2001 viisi seudun kotiseutuyhdistystä julkaisi kirjan ’Kotiseutukierroksella’, jossa on Birgitan murteella kirjoittama tarina lapsuusmuistoistaan. Tässä näyte: ”Äit ompel mul melkke kaik vaatte ite. Lika pitivä siihe aikka hamet ja esliina. Kylmemmäl aika ol pitkä suka ja niit varte täytys olla sukkanauhaliivi. Mää kyl viihtysi paremmi pitkis pöksyis enkä mää tykänny ollenka punasist vaatteist.” Me kaikki Birgitan tunteneet tiedämme viimeisen lauseen asioiden näkyneen hänen pukeutumisessaan loppuun saakka.

Mielessäni näen Birgitan aina yhdistyksen kokouksissa istumassa eturivissä oikealla puolella. Sähköpostiviestinsä ja monet muistilaput hän allekirjoitti ytimekkäästi: B.