Historiakirjoissa on 1700-luvun alun ihmisistä puutteellisia ja vähäisiä merkintöjä. Maria Persdotter Fingerroos on tästä hyvä esimerkki. Löytyvistä tiedoista kuitenkin selviää elämän kulku pääpiirteissään. Hän syntyi 1670-luvulla Tenholan Koverharissa. Hänen isänsä, luutnantti Per Johansson Fingerroos, kuoli Narvassa vuonna 1680, jolloin Undermalmin rustholli ja yhdysviljelykseen tullut Koverhar jäivät hänen äitinsä Brita Eriksdotter Saxin hoitoon. Naisvaltaan oli Undermalmin rusthollissa totuttu jo Britan äidin Maria Henriksdotterin aikana. Hän hoiti tilaa myös leskenä vuodesta 1662. Maria puolestaan toimi SAY:n mukaan myöhemmin rusthollarina ainakin vuosina 1711 - 1713 äidin tultua vanhaksi. Isonvihan myllerrykset muuttivat edelleen tilanteen vaikeammaksi, ja Maria muutti äitinsä kanssa veljensä Erikin luo Vehmaan Kosken kartanoon, jossa tämä oli arrendaattorina. Kartanon omisti Turun piispa Johan Gezelius. Mahtoikohan Erik-veli olla naittajana, kun Maria avioitui vuonna 1722 Vehmaan pappilassa hevosenkengittäjä Olof Wierin kanssa? Rauhan tultua tämä tuli täydennysjoukkojen mukana Ruotsista Suomeen. Pariskunta asettui asumaan Turkuun.

Seuraava tieto löytyykin sitten vasta v. 1739 Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjasta, johon kirjattiin puolisoiden välinen testamentti, heillä kun ei ollut lapsia. Marian ja Olofin välinen testamentti sisältää ne muotoseikat, jotka tänäkin päivänä vaaditaan. Mielenkiintoista tässä on lähinnä, miten se on muotoiltu, ja siinä suhteessa se eroaa selvästi tämän päivän asiakirjakielestä. Siinä on selvä uskonnollinen ilmaisutapa, joka on ollut ilmeisesti tyypillistä tuona aikana.

Laissa säädettiin testamentista

Vuoden 1734 lain ja sen XVI luvun 1 §:ssä on määrätty seuraavasti testamentista:

Jos jocu mies, eli waimo, tahto tehdä testamentiä; olcon hänellä walda tehdä sen suusanalla eli kirjallisesti, ehdon canssa eli ilman, ja todistacon caxi wierasta miestä, että se testamenti silloin tehtin terwellä ja täydellä järjellä, ja wapaasta tahdosta; olcon myös hänen wallasans, anda todistajain tietä sen sisällepidon, eli ei. Jos ei todistaita ole saapuilla, ja löytän testamenti omalla kädellä kirjoitetuxi ja alakirjoitetuxi, olcon myös sillä laillinen woima.

Testamentin vahvistaminen

Kyseinen testamentti vahvistettiin 5.3.1739 Turun kämnerinoikeudessa leskeksi vähän aikaisemmin jääneen Marian toimeksiannosta. Oikeuden jäseninä raatihuoneella olivat pormestarit Tolpo ja Merthen sekä raatimiehet Eihner ja Törn. Samassa istunnossa oli testamenttiasian lisäksi monia muitakin asioita, kuten Beliniltä ulosmitatun rahan käyttö, kutojien Damb ja Nummelius kahden viikon lisäaika erääntyneelle maksulle sekä Mattz Moranderin viinan ja panimotuotteiden anniskelulupa-asia. Lupaa ei myönnetty, koska myyjiä oli jo liikaa ja jopa lähellä tuomiokirkkoa.
Marian ja Olofin testamentti kirjattiin sana sanalta oikeuden pöytäkirjaan, ja se kuului seuraavasti ruotsinkielestä vapaasti käännettynä:

	Kaiken aikaa on elämämme tullut horjuvaksi, ja minä jopa tunnen itseni vaikean sairauteni takia epävarmaksi siitä, kuinka pitkä elinaika sen takia minulla on. Rakkaan vaimoni minua kohtaan osoittaman erityisen ystävyyden, luottamuksen ja molemminpuolisen rakkauden vuoksi olen tullut siihen tulokseen, että on viisasta osoittaa hänelle tunnustusta seuraavalla tavalla. Näin minä täydessä ymmärryksessä ja vapaasta tahdosta testa-menttaan, elikkä luovutan hänelle kaikki irtaimen ja kiinteän omaisuuteni. Näin ei kukaan minun omaiseni sitä saa vaatia tai vähintäkään osaa ottaa, koska tämän avulla minä olen suuriarvoisen velkani maksava. Tähän rakkaan mieheni vapaaseen tahtoon ja päätökseen vuorostani minä sitoudun samoilla ehdoilla niin, että jos Kaikkein Korkein joko päättää pidentää hänen elämänsä pituutta taikka armollisesta tahdostaan kutsuu minut ennen tästä kauheasta maailmasta, ei kenelläkään minun omaisellani tule olla mahtia asettaa vaatimusta mainitulle rakkaalle miehelleni mihinkään osaan mainittua perintöoikeutta niin kauan kuin hän elää. Tämä testamentti meidän välillämme on alla mainittujen hyvien herrojen läsnä ollessa, vapaasta tahdosta ja terveellä mielellä päätetty ja luvattu ja on todistettu omakätisellä allekirjoituksella, Turussa 14 marraskuuta 1738. Olof Wier      Maria Fingerroos Todistavat:    Lorentz Miödh      Isage Erwast      G. Lydeman      H. Siöberg