Hanna-Maija Saarimaa on ollut Salon Seudun Sukututkijat ry:n aktiivisena jäsenenä lähes sen koko 20-vuotisen toiminnan ajan. Yhdistyksen hallituksessa ja toimihenkilönä hän on toiminut v:sta 1990 lähtien ja siitä ajasta puheenjohtajana 5 vuotta, jäsentiedotteen toimittajana 11 vuotta ja viime vuodet taloudenhoitajana. Lisäksi hän on ollut Sukutietotekniikka ry:n ja Suomen Sukututkimusseuran hallitusten varajäsenenä v. 1996 - 2001. Toimitus haastatteli häntä tämän pitkäaikaisen harrastuksen merkeissä.

Mistä sait kipinän sukututkimukseen?

Jo lapsena kuuntelin kiinnostuneena isoäitien tarinoita lapsuudestaan. Vaihto-oppilaana USA:ssa v. 1975 tutustuin Jack Saarimakeen, isäni serkkuun, joka pyysi minua täydentämään sukupuunsa tietoja. Myöhemmin mieheni serkku kävi sukututkimuskurssia, ja keskustelut hänen kanssaan antoivat lopullisen sysäyksen sukututkimuksen aloittamiselle. V. 1986 osallistuin Elisabeth Uschanovin pitämälle kurssille ja v. 1987 liityin yhdistyksen jäseneksi.

Mitä sukuja tutkit?

Äitini puolelta tutkin Ammondt- ja Norring-sukuja sekä muita sukuja Tammelasta, Sääksmäeltä ja Turun pohjoispuolen pienistä kunnista. Isäni puolelta tutkin Saarimaasukua Kuortaneelta sekä kauhavalaisia sukuja.

Mitkä ovat olleet tutkimustesi tähtihetkiä?

Alkuvaiheen tähtihetkiä oli, kun sain selville äidinäidin äidinäidin Maria Vekkilän (Tammela) kolme avioliittoa. Toinen merkittävä asia oli amerikansuomalaisten sukuyhteyksien selvittäminen ja sukulaisten tapaamiset USA:ssa. Erityisesti isäni setäpuolen Arvi Saariman tapaaminen v. 2001 Wisconsinissa on jäänyt mieleen.

Mitkä ovat olleet vaikeimpia ongelmia?

Norring-suvun tutkiminen on ollut vaikeaa, koska Viaporin kirkonkirjat ovat tuhoutuneet 1850-luvulla pommituksissa. Äidinäidin isänisän vanhemmat olivat Jacob Norring ja Fredrika Bergholm, mutta heistä ovat selvillä vain vihkiaika ja kuolintiedot. Erään Jacob Norringin syntymätiedot ovat olemassa, mutta varmistus samasta henkilöstä puuttuu vielä.

Mitä yhdistystoiminta merkitsee sinulle?

Salon Seudun Sukututkijoiden kuukausikokousten luennoista olen saanut paljon tietoa, ja kontaktit muihin sukututkijoihin ovat olleet antoisia, samoin retket ja sukututkimuspäivät. Aktiivisena osallistujana minua on helposti pyydetty mukaan toimintaan, ja sitoudun tehtäviin, joihin olen lupautunut. En aina pääse niistä eroonkaan: uutta taloudenhoitajaakin etsitään edelleen!

Miten sukututkimus on muuttunut tänä aikana?

Tietotekniikka on aikaansaanut suurimmat muutokset 1990-luvulta lähtien. Ensin kirjoitustyö helpottui tekstinkäsittelyohjelmien avulla, sitten tulivat sukututkimusohjelmat ja Internet hakukoneineen, Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä Hiski-tietokanta ym. Myös arkistojen käyttö on helpottunut Internetin ansiosta. Tällä hetkellä on meneillään projekteja arkistoaineiston digitoimiseksi. Miten evästäisit aloittelevaa sukututkijaa? Liiallinen luottaminen helppokäyttöiseen Hiskiin on yleistä. Mikrofilmattujen alkuperäisten asiakirjojen merkitystä ei voi liikaa korostaa, ja vanhojen käsialojen lukutaito on edelleen välttämätöntä. Tutkittava ei lopu koskaan!