Lapsuudestani jäi mieleeni, kun mummini kertoi, että sukunimemme olisi joskus ollut Riihuhta, ja kuinka olisi mukava ottaa se uudelleen käyttöön, kunhan vaIn joku sen selvittäisi. Niinpä sitten erotessani 80‐luvulla mietin, minkä sukunimen ottaisin käyttöön ja tilasin virkatodistuksen esivanhemmista, enkä yhtään aavistanut, mihin se voisi johtaa. Heräsi kiinnostus pientä Metsämaan kylää kohtaan ja siihen, mikä sai esivanhemmat lähtemään Helsinkiin. Vuosien varrella olen etsinyt juuria ja lukenut mielenkiintoista paikallishistoriaa alueilta, joissa esivanhemmat ovat asuneet. Olen kasvattanut sukupuuta myös ylöspäin. Perheeseeni kuuluu yhdeksän lasta ja saman verran lapsenlapsia…

Viisi vuotta sitten perustimme myös sukuyhdistyksen ja kokoonnumme joka vuosi tapaamaan sukulaisia ja tutustumaan esivanhempiemme elämänmenoon. Viime vuonna kokoonnuimme Saloon rautatien ja meritaiteen merkeissä, v. 2011 olimme kiertoajelulla juurillamme ja kesäpäivää viettämässä Pyhäjärven rannalla. Vanhin osallistuja on ollut 85‐vuotias, nuorin muutaman viikon ikäinen. Sukututkimus on myös yhdistänyt eri puolilla maata asuvat sukulaiset.

Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä, jossa melkeinpä koko suku silloin asui, mutta juuret ovat syvällä Metsämaalla, jossa suku on asustanut ainakin viisisataa vuotta. Juuremme johtavat myös mm. Mellilään, Ypäjälle, Loimaalle, Jokioisille, Alastarolle, Kiukaisiin, Huittisiin ja Kokemäelle. Siis alueelle, jota tutkitaan paljon ja tiedon määrä on loputon. Käytössäni on Genussukututkimusohjelma. Valokuvaan myös sukuun liittyviä ihmisiä, paikkoja, esineitä ym.

Ammatiltani olen taideompelija, ja suurimman osan työajasta valmistan lippuja puolustusvoimille. Lippujen pitkään historiaan liittyy myös paljon mielenkiintoista henkilöhistoriaa sukupuun lisukkeeksi.

Nyt kun muutimme lähemmäksi juuria, toivon saavani uutta puhtia keskeneräiseen, hiukan erilaiseen ”sukukirjaan” ja mukavia retkiä ja tapahtumia paikallisten sukututkijoiden kanssa.