Uskelan pitäjän Lopen kylässä on ollut vuodesta 1775 lähtien Haition kantatilan torppa nimeltään Saarimäki. Isäni Kalevi Saarimäki oli sisarusparvesta nuorin ja viimeisin siinä torpassa syntynyt – hän syntyi kansalaissodan jälkimainingeissa v. 1918 juuri itsenäistyneeseen Suomeen. Kuten usean silloisen Veitakkalan kartanon torpparin, myös isoisäni Juhon tie vei Mäenalaan, Veitakkalan kartanon takamaille, jota silloin kutsuttiin Narrinkorveksi. Tänne perhe perusti Rinne-nimisen tilan ja torppari Juhosta oli tullut maanviljelijä. Tätä tilaa isäni Kalevi ja äitini Hilkka aikanaan alkoivat viljellä ja tämä on myös lapsuuteni ja nuoruuteni koti.

Mäenalan kansakoulu, Laurin lukio Salossa ja Turun yliopisto, jonka jälkeen siirryin ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani Hyvinkäälle Kone Oy:n palvelukseen ATK-osastolle 1980-luvulla. Siellä viihdyin seitsemisen vuotta, mutta ilmeisesti pitkät ja vankat varsinaissuomalaiset ja salolaiset juuret saivat aikaan sen, että tein paluun Saloon ja Nokian palvelukseen, missä vierähti sitten seuraava neljännesvuosisata. Työurani erilaisten IT- ja logistiikkatehtävien parissa päättyi samaan aikaan kuin Nokian matkapuhelinbisnes Salossa ja Suomessa. Minulle sattui ajankohta sopivasti eläkeiän kynnyksellä. Matkapuhelintuotannon loppumista en olisi suonut tapahtuvan.

Kone Oy oli mitä mainioin työpaikka, mutta Saloon tuloa en ole katunut. Nokia oli hyvä työantaja, löytyi rakas puoliso, meillä on kolme lasta ja hyviä ystäviä. Urheilumiehenä olen toiminut sekä jääkiekon että jalkapallon parissa lähinnä joukkuejohtajan tehtävissä salolaisissa seuroissa SalPassa ja Salo Hockey Teamissä. Tennistä pelaan senioreissa, eli kuntoakin pyrin jonkin verran ylläpitämään. Ja edelleen olen kiekossa mukana HT:n hallituksessa ja kevyellä otteella naisjoukkueen toiminnassa. Jäähallit ympäri Suomea ovat tämän matkan aikana tulleet varsin tutuiksi, kylmätkin sellaiset.

Sukututkimuksen kipinästä voin syyttää tai paremmin kiittää Riitta Tuomea, jonka kanssa vaihdoimme sähköposteja hänen kirjastaan Uskelan emäkirkon hautausmaa. Emäkirkolle on haudattu isäni vanhemmat, omat vanhempani ja isäni seitsemästä sisaruksesta muut paitsi vanhin.

Seuraava luonnollinen askel olikin sitten kansalaisopiston kurssit, ja pääsin nauttimaan mm. Vesa Hännisen hyvistä luennoista. Vuosi 2017 oli siis lähtökohtani tälle sukututkimusharrastukselle. Viime aikoina olen pyrkinyt selvittämään kotikyläni Mäenalan historiaa ja siihen liittyen myös mm. Veitakkalan torppien historiaa. Siskoni Kaija ja hänen miehensä Terho asuvat Mäenalassa ja viljelevät edelleen lapsuutemme kotitilaa. Vaikka olen asunut Salon Mahlakankareella jo yli 30 vuotta, yhteys Mäenalaan on vielä tiivis. Elän toiveissa, että saisin vielä aikaiseksi jotain konkreettista tästä aihepiiristä. Materiaalia olen saanut kerättyä jo melkoisesti. Liittyessäni yhdistyksen hallitukseen uskon myös itse saavani oppia ja arvokasta lisätietoa ja toivon tietysti, että minulla on myös annettavaa hallitukselle.