Juhlavuosi on jäänyt taakse, mutta muistellaan sitä vielä. Yhdistystoiminnassa on tärkeää myös juhlia. Samalla on tilaisuus muistaa ja kiittää aktiiveja. Työtä tietysti tällainen juhla teettää, mutta onnistuminen palkitsee moninkertaisesti. Itselleni mieluisin anti oli Mikko Laihosen koostama video, joka kertoo yhdistyksen taipaleesta näinä neljänäkymmenenä vuotena ja esittelee henkilöitä, jotka ovat tuoneet meidät siihen pisteeseen, missä nyt olemme: yli 400 jäsenen aktiivinen yhdistys. Kun Salon seurakunnan kirkkoherra Timo Hukan avaamassa tilaisuudessa vieraili lähes sata vierasta ja muistimme Eero Suomea ja Harri Lintulaa, voi vain olla tyytyväinen. Tämä video on meidän kotisivullamme edelleen katsottavissa.

Maailmanjärjestys tuntuu olevan isossa turbulenssissa, mutta yhdistyksemme toiminnassa ei tulevana vuonna ole odotettavissa suuria muutoksia, ehkä hyvä niin. Uutta DNA-kerhoa kuitenkin viritellään. Retkiä ja vierailuja pyrimme järjestämään enemmän. Tekoälyn käytön hyödyntäminen lienee entistä useammin agendalla. Kerho- ja kuukausitapaamisiin toivoisimme saavamme enemmän yleisöä liikkeelle. Ajan henki tuntuu olevan verkossa.

Yksi muutos on kuitenkin tapahtumassa yhdistyksessä ja se on Vesa Hänninen. Vesa ei ole meitä kokonaan jättämässä, mutta aktiivisena miehenä hänen aikansa ei riitä kaikkeen, joten hän jättäytyi pois tämän vuoden hallituksesta.

Vesa ei aivan yhdistyksen perustamiskuvioihin ehtinyt. Hän oli silloin vasta 14-vuotias, mutta jo kahden vuoden kuluttua syyskesällä 1987 hän aloitti sukututkimusharrastuksen. Silloisen puheenjohtajan Veikko Vennosen vihjeestä hän kuuli yhdistyksestä ja liittyi jäseneksi vuonna 1989. Toinen merkittävä vaikuttaja oli kaupunginkirjaston erikoiskirjastonhoitaja Tuula Virsu, tuolloin yhdistyksen sihteeri, jonka kanssa Vesa muisteli asioineensa paljon. Tuohon aikaan sukututkimusta tehtiin pääasiassa kirjastoon kaukolainaksi tilatuilta mikrofilmeiltä.

Yhdistyksen arkistoista ensimmäinen maininta löytyi syyskokouksesta 26.10.1989, Vesa oli yksi 22 osanottajasta. Yhdistyksemme 1990-luvun alkupuolen puheenjohtaja Hanna- Maija Saarimaa muisteli, että Vesa oli heti alusta aktiivinen toimija yhdistyksessä. ”Melkein jokaisessa jäsenlehdessä oli häneltä kirjoitus”. Ensimmäisten esitelmien Hanna- Maija muisteli liittyneen lainhuutoihin ja rakennusinventointeihin. Hanna-Maijan ehdottamana hänestä tuli hallituksen jäsen vuonna 1992 ja myös seuraava puheenjohtaja vuonna 1997. Vesa oli tuolloin 25- vuotiaana Suomen nuorin sukututkimusyhdistyksen puheenjohtaja. Puheenjohtajana Vesa toimi viisi vuotta ja jatkoi sen jälkeen hallituksessa tai toimihenkilönä aina tähän vuoteen, näitä vuosia kertyi yhteensä 34.

Vesa on toiminut myös retkien järjestelijänä ja jälkeenpäin Vesa on muistellut, että kevätretkellä 1997 Hankoon satoi rankasti, mikä pilasi reissun. Myöhemmin toissavuotisella Hangon retkellä saimme nauttia todella upeasta säästä – kehitystä.

Sukututkimuksen kouluttajana Vesa on myös ansioitunut. Muistan hänen kertoneen, että aikanaan opetellessaan vanhojen käsialojen tulkintaa hän laati kauppalistansa näillä vanhoilla käsialoilla, joita kryptisiksi voi hyvin kuvata – innovatiivista. Olisiko se hänen hoikkuutensa salaisuus? Yhdistyksen verkkosivuilta löytyy nelisenkymmentä Vesan kirjoittamaa artikkelia. Lisäksi pitää mainita lukuisat kuukausitapahtumissa pidetyt esitelmät – ahkera mies.

Useat, minä mukaan lukien, ovat aloittaneet sukututkimuksen osallistumalla Vesan kursseihin kansalaisopistolla. Vesa oli aikanaan nuorin sukututkimusyhdistyksen puheenjohtaja. Nyt hän jättää hallituksen sen nuorimpana jäsenenä. Kun nuorena aloittaa, ehtii paljon tehdä. Kuten alussa mainitsin, Vesa ei ole yhdistystä kokonaan jättämässä, vaan hän lupautui esimerkiksi vetämään perinteistä ”vanhat käsialat ja kirjakirppis” -tapahtumaa 28. helmikuuta.

On kuitenkin sopiva hetki kiittää Vesaa tästä mittavasta panoksesta ja toivottaa hänelle onnea ja menestystä elämässä ja harrastustensa parissa. Saman toivotuksen haluan lausua myös jäsenillemme.