Vuosi sitten aloitin katsauksen lauseella hellekesä kääntyy syksyyn. Kirjoitin myös, että viimeistään istahtaessaan tietokoneelle kirjoittamaan havaitsee kesän sujahtaneen ohi nopeasti. Ensimmäinen toteamus ei tällä kertaa pidä paikkaansa, jälkimmäinen valitettavasti kyllä.

Alkuvuotta muistellessa itselle jäivät parhaiten mieleen retket. Huhtikuussa tutustuimme Wiurilan kartanoon ja siellä oleviin museoihin. On kohde, jota lämpimästi voin kaikille suositella. Myös kevätretkemme oli hyvin valittu ja sujui mainiosti Harri Lintulan tarinoidessa bussimatkat. Yksi kohteistamme oli Paimion parantola, joka vierailumme jälkeen 26. heinäkuuta pääsi Unescon maailmanperintökohteeksi, tosin vierailullamme ei ollut siihen vaikutusta. Paimion kirkkoa esitteli seurakunnan kirkkoherra Miika Rosendahl. Mielenkiintoista seurata, onko hän tuleva Salon kirkkoherra. Kevään esitelmien suhteen olimme uskoakseni myös ajan hermolla. Eero Kallion aihe oli DNA-testit ja perinteinen sukututkimus. Ilkka Hirvilahti konkreettisesti esitti ja kertoi, mitä hyötyä tekoälystä on sukututkimukselle. Ilkan esitys oli myös etänä seurattavissa. Kesäohjelmaan kuului yhdistysten iltatori 6. elokuuta. Kiitos Salo-Uskelan seuralle, että saimme jakaa teltan heidän kanssaan ja Salon senioreille esittelypöydän lainasta. Syksyn esitelmissä ollaan sitten sekä geneettisen sukututkimuksen parissa että paikallishistoriassa, niistä tarkemmin lehden toimintakalenterissa.

Kesään mahtui myös mukava onnittelutapahtuma. Hallituksen kokouksessa 11.8. saimme onnitella Kaija Salmista hänen tulevan 80-vuotispäivänsä johdosta. Kaija on hyvä esimerkki aktiivisesta yhdistysihmisestä. Sukututkimuksen hän aloitti v. 1998, yhdistykseemme liittyi v. 1999, valittiin hallitukseen v. 2001 ja v. 2002 hän aloitti jäsenlehtemme toimittajana, mitä jatkoi 10 vuotta. Yhdistyksen puheenjohtajana Kaija toimi vuodet 2002–2004 ja vastaa nykyisin yhdistyksen kirjastosta. Hänellä oli myös ansionsa siinä, että puheenjohtajana sai neuvoteltua v. 2004 silloisen kirjastotoimenjohtajan Hilkka Oravan kanssa hyvät tilat omalle kirjastollemme. Sehän nykyisin sisältää yli 700 nidettä ja on yhdistyksemme yksi kulmakivistä. Kaija on aktiivi myös Mustosten sukuseurassa. Hänen äitinsä Eila Hukkanen (s. Mustonen) on Suomen vanhin, ja hänestä löytyy Kaijan kirjoittama artikkeli tässä lehdessä. Kiitollisuudella ja nöyränä katson ylöspäin Kaijaa ja tällaisia yhdistysihmisiä. Samalla pohdin, miten saada uusia innostumaan. Kaijan esimerkki nostaa riman ehkä turhankin korkealle, mutta kertoo myös hyvästä harrastuksesta, jota voi jatkaa pitkään, ja aina riittää tekemistä.

Yhdistyksen DNA-kerho käynnistyi vuoden alussa ja se on saavuttanut hyvän suosion. Syyskausi käynnistyy 9.9. ja siinä vetureina ovat Tiina Tulo, Eero Kallio ja Martti Attila. Ehkä tämän myötä saadaan myös uusia aktiiveja yhdistystoimintaan. Jäsenmäärä on pysynyt hyvänä: 439 henkilöä 1.9.2026, ja talous on kunnossa. Kaupunkikin on todennut aktiivisen toimintamme ja olemme saaneet myös kaupungin avustusta. Salon lukion tilat (auditorio) on ollut yhdistyksille käytettävissä. Yhdistyksen hallituksen työntekijät ovat kaikki kaupungin asukkaita, myös useat jäsenet. He maksavat kunnallisveroa kiltisti kaupungille ja tekevät vapaaehtoistyötä ilmaiseksi. On mukavaa saada verorahoille myös tällaista vastinetta, kiitos siitä ja tukemisesta kaupungille.

Hyvää syksyä, olkaa aktiivisia elämässä!